Mitä on traumainformoitu jooga

Traumainformoitu ohjaaminen tekee joogasta saavutettavampaa ja turvallisempaa trauman kanssa elävälle. Joogaa ohjaaville traumainformoitu ohjaaminen avaa syvempää ymmärrystä aivojemme ja hermostomme toiminnasta sekä siitä, miten trauma tallentuu kehoomme. Tässä blogitekstissä käyn läpi, mitä on traumainformoitu jooga.

Traumainformoidusta kohtaamisesta ja työotteesta puhutaan enenevässä määrin useilla aloilla, myös joogan parissa.
 
Trauma on ilmiönä läsnä kaikkialla siellä, missä on ihmisiä. Kun joukko ihmisiä kokoontuu yhteen, on ryhmässä mukana ihmisiä, jotka elävät trauman kanssa. Näin on myös joogan parissa.
 
Joogalla ja tietoisuustaitoharjoituksilla on tutkitusti useita myönteisiä vaikutuksia kehomielellemme. Myös trauman kanssa elävälle joogan ja tietoisuustaitojen harjoittaminen voivat olla voimavara ja mahdollisuus vahvistaa turvallisuuden tunnetta omassa kehossa.

Trauman kanssa elävälle joogan ja tietoisuustaitojen harjoittaminen voi kuitenkin tuntua haastavalta. Harjoituksista voi olla myös vahinkoa, jos niitä tehdään tai ohjataan tavalla, joka ei sovellu traumaa kantavalle.
 
Traumainformoitu ohjaaminen laajentaa joogaa tai tietoisuustaitoja ohjaavan ymmärrystä ihmisen aivojen ja hermoston toiminnasta ja niiden vaikutuksesta olemiseemme, käyttäytymiseemme ja sosiaaliseen kanssakäymiseen.
 
Lisääntynyt ymmärrys trauman luonteesta antaa kehollisia harjoituksia ohjaavalle mahdollisuuden toimia tavoilla, jotka tukevat harjoitukseen osallistuvan turvallisuuden tunnetta, toimijuutta ja valinnanvapautta sekä välttävät uudelleentraumatisoitumista.
 
Traumainformoidusta ohjauksesta hyötyvät kaikki joogan ja tietoisuustaitojen harjoituksia tekevät. Traumainformoitu ohjaus tekee harjoituksista saavutettavampia ja turvallisempia ja kunnioittaa jokaista harjoituksia tekevää.

Mikä on trauma

Traumaksi kutsutaan tapahtumaa tai tapahtumien sarjaa, joka uhkaa ihmisen olemassaoloa tai koskemattomuutta ja ylittää yksilön sieto- tai käsittelykyvyn. (Korhonen 2021)

Yhdysvaltalainen psykiatrian erikoislääkäri Bessel van der Kolk on tehnyt uraa uurtavaa työtä trauman ja traumasta toipumisen parissa.
 
van der Kolk kuvaa trauman olevan tapahtuma, joka ylittää keskushermostomme sietokyvyn, ja muuttaa tapaa, jolla käsittelemme ja muistamme muistoja.
 
Trauma on paljon muutakin kuin kertomus jostain menneestä tapahtumasta. Traumaa kantava ihminen elää traumaattista kokemusta yhä uudelleen tässä hetkessä. (van der Kolk 2017)
 
Yhdysvaltain hallintoon kuuluva SAMSHA (Substance Abuse and Mental Health Service Administration) on keskeinen kansainvälisen traumainformoidun systeemin mallin kehittäjä.
 
SAMSHAn määritelmä traumalle on seuraava:

”Individual trauma results from an event, series of events, or set of circumstances that is experienced by an individual as physically or emotionally harmful or life threatening and that has lasting adverse effects on the individual’s functioning and mental, physical, social, emotional, or spiritual well-being.”

Trauma on SAMSHAn määritelmän mukaan seuraus tapahtumasta, tapahtumasarjasta tai olosuhteista, jotka yksilö kokee fyysisesti tai psyykkisesti vahingollisina tai henkeä uhkaavina.
 
Traumalla on pitkäaikaiset haitalliset vaikutukset yksilön toimintakykyyn sekä psyykkiseen, fyysiseen, sosiaaliseen, emotionaaliseen tai hengelliseen hyvinvointiin. (SAMSHA 2014)
 
Trauma voi siis muuttaa ihmisen olemista, käyttäytymistä ja vuorovaikutusta toisten kanssa. (van der Kolk 2017; Burke Harris 2019; Berger 2019)

MIstä trauma voi syntyä

Traumasta keskusteltaessa on tärkeää ymmärtää, miten moninaiset trauman juuret voivat olla. Trauman kanssa eivät elä ainoastaan ihmiset, jotka esimerkiksi elävät tai ovat eläneet konfliktialueella.
 
Trauma voi syntyä mistä tahansa vaikeasta kokemuksesta, joka ylittää yksilön kestokyvyn. Kokemus tallentuu yksilön kehoon traumaksi.
 
Trauma voi syntyä yksittäisestä tapahtumasta kuten väkivallan kohteeksi tai liikenneonnettomuuteen joutumisesta. Trauma voi syntyä myös läheisen ihmisen menettämisestä, avioerosta tai sairastumisesta.
 
Trauman syynä voi olla luonnonkatastrofi, sota tai terrorismi, väkivaltaisessa yhteisössä tai lähisuhteessa eläminen, onnettomuus ja lääketieteelliset hätätilanteet, vakava tai pitkittynyt sairaus taikka fyysistä tai seksuaalista hyväksikäyttöä.
 
Traumaattinen kokemus ei välttämättä aiheuta fyysistä vahinkoa ihmiselle. Trauma voi syntyä myös emotionaalisesta kokemuksesta tai toiseen kohdistuvan fyysisen vahingon näkemisestä.
 
Myös digitaalisen väkivallan kohteeksi joutuminen voi synnyttää trauman.
 
Aina trauma ei ole yksilöitävissä yksittäiseksi tapahtumaksi. Trauma voi olla myös sarja tapahtumia tai tapahtumatta jääviä asioita.
 
Trauma voi olla pysyvää vaille jäämistä tai emotionaalista hylkäämistä. Tällaisesta usein pitkäkestoisesta ja suhteessa lapselle tai nuorelle läheiseen ihmiseen syntyneestä traumasta käytetään englanniksi käsitettä complex trauma, monimuotoinen trauma.
 
Monimuotoinen trauma vaikuttaa syvällisin ja moninaisin tavoin lapsen tai nuoren kehitykseen. Tällaisen traumatisoitumisen luonnetta ja vaikutuksia ymmärretään usein vielä melko heikosti. (van der Kolk 2005)

MIten trauma syntyy

Stressireaktio syntyy kehossamme, kun hermostomme havaitsee jotain uhkaavaa. Uhaksi kokemamme voi olla asia tai ihminen ympäristössämme. Hermostomme voi tulkita myös kehollisen tuntemuksen, tunteen tai ajatuksen uhaksi.
 
Hermostomme havaitsema uhka käynnistää aivojemme hälytysjärjestelmän, joka saa kehomme toimimaan välittömästi. Voi olla, että emme ehdi tiedostaa uhkaa ennen kuin kehomme jo toimii.
 
Kehomme pyrkii vastaamaan uhkaan taistelemalla, pakenemalla tai jähmettymällä. Jos selviydymme uhaksi kokemastamme tilanteesta, palautuu sisäinen tasapainomme vähitellen.
 
Tilanteessa, jossa emme pysty reagoimaan uhkaan, aivomme pyrkivät yhä selviytymään tilanteesta stressihormoneja erittämällä. Pakenemiskäskyjen lähettäminen voi jatkua vielä pitkään tapahtuman jälkeen. (van der Kolk 2017)
 
Keho jää siis ikään kuin ”jumiin” uhkatilanteeseen ja saattaa elää sitä läpi yhä uudelleen. Näin syntyy trauma.
 
Traumasta keskusteltaessa on hyvä erottaa potentiaalisesti traumaattisen tapahtuman ja trauman käsitteet toisistaan.
 
Trauman syntyminen on yksilöllistä, ja kaksi ihmistä voi reagoida samaan tilanteeseen eri tavoin. Kaikista vaikeista ja potentiaalisesti traumaattisista tapahtumista ei synny ihmiselle traumaa.
 
Länsimaissa väestöstä 35–90 prosenttia kokee elämänsä aikana sellaisen järkyttävän tilanteen, että se voi aiheuttaa lääketieteellisesti diagnosoitavan stressihäiriön. (Käypä hoito -suositus 2022)
 
Vaikeita lapsuudenkokemuksia (engl. adverse childhood experiences; ACE), jotka voivat synnyttää trauman, lienee yli puolella väestöstä vähintään yksi. (Felitti ym. 1998)

TRAUMA muuttaa aivojen ja hermoston toimintaa

Trauma muuttaa aivojemme toimintaa ja voi lapsuudessa ja nuoruudessa koettuna vaikuttaa aivojen kehitykseen. (Cook ym. 2005)
 
Trauman kanssa elävän aivot ja hermosto jäävät hälytystilaan, jossa uusia uhkia ja vaaroja sekä traumaattisista kokemuksista muistuttavia tilanteita havaitaan helpommin.
 
Aivojen palohälytin, mantelitumake, reagoi entistä valppaammin mahdollisiin uhkiin ja käynnistää herkemmin voimakkaan stressireaktion.
 
Vaikka mantelitumakkeen tehtävänä on normaalistikin reagoida mieluummin liian herkästi kuin ei ollenkaan, kasvattaa trauma virhetulkintojen mahdollisuutta. (van der Kolk 2017)
 
Traumaa kantava saattaa siis tulkita herkemmin toisten ihmisten tekoja, sanoja ja ilmeitä uhkaaviksi. Myös erilaiset tilanteet ja ympäristöt sekä niiden äänet ja hajut voivat muistuttaa traumasta ja tulla tulkituiksi uhkina.
 
Traumasta voivat muistuttaa toisten ihmisten silmissä arkipäiväisiltä tuntuvat asiat, jotka traumaa kantavan kehomielessä yhdistyvät traumaattiseen kokemukseen.
 
Aivojen palohälyttimenä toimivaa mantelitumaketta avustaa muistikeskus, hippokampus, jonka tehtävänä on mm. verrata aistiemme välityksellä aivoihin saapuvia uusia tietoja aikaisempiin kokemuksiimme.
 
Traumaa kantavalla hippokampuksen toiminta häiriintyy. Hippokampus ei ole saanut prosessoitua traumaan liittyviä muistoja niin, että ne siirtyisivät osaksi ihmisen muita elämänkokemuksia.
 
Verratessaan uutta aistitietoa aikaisempiin kokemuksiin hippokampus saattaa liittää uuden tiedon traumakokemukseen ja viestittää mantelitumakkeelle hätätilanteesta.
 
Myös loogisesta päättelystä, toimintamme suunnittelusta ja tietoisista päätöksistä vastaavien aivojen etuotsalohkojen toiminta häiriintyy.
 
Mantelitumakkeen ja etuotsalohkojen välisen tasapainon järkkyminen vaikuttaa mm. tunteiden käsittelyyn ja impulssien säätelyyn. (van der Kolk 2017)
 
Nämä aivojen tapahtumaketjut ovat nopeita ja osin tai kokonaan tietoisen ajattelumme ulottumattomissa. Traumaa kantava ei siis välttämättä ehdi tietoisesti havaitsemaan reaktiotaan tai vaikuttamaan siihen.

Myös myönteiset kokemukset muovaavat aivojamme

Trauma muuttaa aivojemme ja hermostomme toimintaa. Turvallisessa ympäristössä ja suhteessa toisiin, turvallisiin ihmisiin aivojemme on mahdollista muovautua traumaattisten kokemusten jälkeen myös myönteiseen suuntaan.
 
Positiiviset korjaavat kokemukset (engl. positive and compensatory experiences, PACE), varsinkin toisten ihmisten kanssa koettu turvallinen ja ravitseva vuorovaikutus, voivat kumota haitallisten kokemusten vaikutuksia. (Hays-Grudo & Morris 2020; Bethell ym. 2016)
 
Sekä vaikeat että myönteiset kokemukset voivat siis muovata aivojamme. Tätä ihmisen aivojen kykyä luoda uusia hermosoluja ja hermoyhteyksiä kutsutaan muovautumisperiaatteeksi. (Huotilainen & Peltonen 2017)

Jooga ja tietoisuustaidot voivat osaltaan olla tukena siinä, että trauman kanssa elävä voi vähitellen palauttaa yhteyttä omaan kehoonsa sekä vahvistaa pystyvyyden ja toimijuuden tunnettaan.

TRAUMAinformoidun kohtaamisen pääperiaatteet

Traumainformoituun kohtaamiseen esimerkiksi terveydenhuollossa tai koulussa sisältyy neljä pääperiaatetta (SAMSHA 2014):
 

• trauman luonteen ja yleisyyden ymmärtäminen,
• trauman oireiden tunnistaminen,
• osaaminen trauman kanssa elävän ihmisen kohtaamisessa sekä
• uudelleentraumatisoitumisen välttäminen.​

Myös traumainformoidun joogan ja tietoisuustaitojen ohjaamisen tulisi sisältää nämä neljä periaatetta.

Periaatteet eivät kuitenkaan vielä tarkemmin kerro siitä, millaista joogan tai tietoisuustaitojen ohjaaminen käytännössä on.

MITÄ ON TRAUMAinformoitu ohjaaminen joogassa

Traumainformoituna joogana saatetaan kuvata erilaisia ohjaustapoja. Niin kuin paljoin esillä oleville sanoille usein käy, ne saattavat saada käyttäjästään riippuen erilaisia merkityksiä.
 
Traumainformoidun lähestymistavan neljä periaatetta eivät määrittele tarkemmin, millaista traumainformoidun joogan ohjaaminen käytännössä on.
 
Ohjauksen kuvaileminen traumainformoiduksi ei vielä riitä kertomaan osallistujalle, mitä hänellä on odotettavissa.
 
Osa traumainformoitua ohjaamista joogassa on sen kommunikoiminen selkeästi, mitä kyseinen joogatunti sisältää.
 
Trauman kanssa elävät reagoivat eri tavoin eri asioihin. Traumainformoidun ohjaustavan puitteissa emme voi varautua kaikkeen tai välttää kaikki mahdollisia tilanteita.
 
Traumainformoitu ohjaustapa sisältää kuitenkin sellaisia periaatteita, jotka luovat osallistujalle mahdollisuuden vahvistaa omassa tahdissaan yhteyttä kehoonsa.

TRAUMAINFORMOIDUN OHJAUSTAVAN SUUNTAVIIVOJa

• Ennakoitavuus – Trauman kanssa elävälle ennakoitavuus on keskeisessä asemassa. Esimerkiksi joogatunnin kuvauksessa olisi pyrittävä viestimään mahdollisimman selkeästi harjoituksen sisältö ja kulku. Ohjauksessa tulisi pysyttäytyä tässä kuvauksessa.
• Harjoitusten valinta – Traumainformoituun ohjaamiseen eivät sovellu kaikki joogan ja tietoisuustaitojen harjoitukset. Esimerkiksi voimakkaat hengitysharjoitukset, hyvin haavoittuvaiseen asentoon johtavat liikkeet, mielikuvien käyttäminen sekä kosketuksella avustaminen voivat olla omiaan laukaisemaan traumaoireita. Hengityksen havainnoinnille tulisi aina antaa vaihtoehto.
• Vaihtoehdot – Kaikille liikkeille ja harjoituksille olisi tärkeää antaa vaihtoehtoja, joista osallistuja voi valita.
• Äänenkäyttö ja sanavalinnat – Ohjaajan äänenkäytöllä – sekä äänen voimakkuudella että laadulla – on merkitystä. Ohjauskielen tulisi aina olla kutsuvaa, osallistujan valinnanvapautta tukevaa ja neutraalia.
• Hiljaisuus – Eri ihmisillä on erilainen suhde hiljaisuuteen. Traumainformoidussa ohjaamisessa pitkiä hiljaisuuden jaksoja olisi hyvä välttää. Jos sanallisessa ohjauksessa tulee tauko, olisi ohjaajan hyvä sanoittaa se osallistujille ennen hiljaisuuden alkamista.
• Musiikki – Musiikkia olisi käytettävä harkiten. Musiikilla on monia myönteisiä vaikutuksia aivoillemme. Musiikki vaikuttaa kuitenkin vireystilaamme ja voi myös herättää muistoja vaikeista kokemuksista. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää laulujen sanoitukseen.
• Mielikuvat – Mielikuvien käyttämistä tulisi välttää. Ohjaajan tulisi myös välttää sen määrittelemistä, miltä jonkin liikkeen tai harjoituksen pitäisi tuntua.
• Kosketuksen välttäminen – Kosketuksella on tutkitusti myönteisiä vaikutuksia. Traumainformoituun ohjaukseen se ei kuitenkaan kuulu.
• Toimijuuden tukeminen – Traumainformoidun ohjaamisen tavoitteena on osallistujan toimijuuden palauttamisen ja vahvistamisen tukeminen. Trauman kanssa elävä saattaa kokea tarvetta miellyttää ohjaajaa. Joogaa ja tietoisuustaitoja ohjaavan on tärkeää tunnistaa ohjaustilanteeseen sisältyvä valta-asetelma ja pyrkiä purkamaan sitä tukemalla osallistujan toimijuutta.

Kenelle TRAUMAinformoitu jooga sopii

Vaikka traumainformoidun ohjaustavan keskiössä ovat trauman kanssa elävät, hyötyy traumainformoidusta joogasta jokainen jooga- ja tietoisuustaitoharjoituksiin osallistuva.
 
Traumainformoitu ohjaustapa tekee harjoituksista saavutettavampia ja turvallisempia. Traumainformoitu ohjaaminen kunnioittaa jokaista osallistujaa ja pyrkii osallistujan omavoimaistamiseen ja toimijuuden vahvistamiseen.
 
Joogaa ja tietoisuustaitoja ohjaavan on hyvä lähteä liikkeelle siitä oletuksesta, että kaikilla ryhmässä olevilla on jonkinlaisia vaikeita kokemuksia taustallaan.
 
Traumainformoitu ohjaustapa on yksilöä kunnioittavaa ja kunkin osallistujan omaan kokemukseen keskittyvää ulkoisten odotusten sijaan.

Kenen Olisi hyvä osata ohjata TRAUMAinformoidusti

Jokaisen jonkinlaista ohjaus-, opetus- tai valmennustyötä tekevän sekä erityisesti lasten ja nuorten parissa toimivan olisi hyvä saada perusymmärrys traumateoriasta sekä traumainformoidusta kohtaamisesta.
 
Jooga ja tietoisuustaidot itsessään eivät aiheuta traumaa, ellei ohjaustilanteessa tapahdu jotain traumatisoivaa. Harjoitukset voivat kuitenkin nostaa esiin vaikeita kokemuksia.
 
Siksi jokaisen joogaa ja tietoisuustaitoja ohjaavan olisi hyvä osata toimia ja ohjata traumainformoidusti.
 
Traumaattisen tilanteen uudelleeneläminen on kehomielelle äärimmäisen kuormittavaa ja muodostaa riskin uudelleentraumatisoitumiselle. Joogaa ja tietoisuustaitoja tulisi osata ohjata tavoilla, jotka ovat omiaan välttämään uudelleentraumatisoimista.
 
Siksi osallistujan valinnanvapaudella, ohjattavilla harjoituksilla, tavalla, jolla hengitystä havainnoidaan, ohjaajan sanavalinnoilla ja äänensävyllä sekä kosketuksen pois jättämisellä on iso merkitys traumainformoidussa ohjaustavassa.

TRAUMAinformoidun joogan menetelmiä

Traumainformoitu jooga voi toimia yleiskäsitteenä traumainformoidulle ohjaustavalle joogassa. Traumainformoitu jooga ei käsitteenä kuitenkaan kerro, millaisia harjoituksia ohjaaja on valinnut mukaan ja miten hän niitä käytännössä ohjaa.
 
Traumasovellettu jooga ja traumasensitiivinen jooga ovat tiettyjä, tarkkarajaisesti määriteltyjä menetelmiä traumainformoidulle ja traumasovelletulle tai -sensitiiviselle tavalle ohjata joogaa.
 
Traumasovellettu jooga ja traumasensitiivinen jooga noudattavat tiettyjä ennalta määriteltyjä periaatteita, joiden tulisi toistua ohjaajalta toiselle.
 
Käsitteitä traumasovellettu ja traumasensitiivinen jooga tulisi käyttää vain, jos on käynyt näiden nimenomaisten menetelmien koulutuksen.

TRAUMASOVELLETTU JOOGA
 
Traumasovellettu jooga on voimakkaan stressin, trauman ja mielenterveyden haasteiden tueksi kehitetty erityinen joogamenetelmä.
 
Traumasovelletussa joogassa kaikkien harjoituksia ja ohjaustapaa koskevien valintojen taustalla on monitieteinen lähestymistapa ja ymmärrys trauman laaja-alaisesta luonteesta ja vaikutuksista.
 
Traumasovelletun joogan (ruots. Traumaanpassad yoga) on kehittänyt yhteistyössä traumaterapeuttien, psykologien, fysioterapeuttien, tutkijoiden ja potilaiden kanssa ruotsalainen joogaterapeutti Josefin Wikström.
 
Wikström on ohjannut joogaa yli 15 vuotta trauman kanssa eläville ryhmille mm. Intiassa, Yhdysvalloissa sekä Ruotsin vankeinhoitolaitoksessa, oikeuspsykiatrialla sekä lasten- ja nuortenpsykiatrialla. Wikström toimii Prison Yoga Projectin Euroopan ohjelmajohtajana ja koulutuskoordinaattorina.
 
Traumasovelletun joogan vaikutuksia on tutkittu Ruotsissa vankilassa (Kerekes, Fielding & Apelqvist 2017). Jooga vaikutti myönteisesti tutkimukseen osallistuneiden emotionaaliseen hyvinvointiin sekä impulsiivisuuteen ja asosiaaliseen käyttäytymiseen.
 
Tällä hetkellä traumasovelletun joogan vaikutuksia tutkitaan Ruotsin nuorisokodeissa (Kerekes 2021) sekä Yhdysvalloissa New Yorkin osavaltiossa lasten- ja nuortenpsykiatrialla.

Traumasovellettu jooga on yksi suositelluista kehollisista menetelmistä psykiatri Bessel van der Kolkin Jäljet kehossa -teoksen ruotsinnoksessa (Kroppen håller räkningen, Akademius Förlag 2021).  
 
Traumasovelletun joogan opettajakoulutuksen käyneet voivat käyttää nimikettä traumasovelletun joogan opettaja (TAY-300).
 
TRAUMASENSITIIVINEN JOOGA
 
Traumasensitiivinen jooga trauman kanssa elävien tueksi kehitetty erityinen joogamenetelmä. Traumasensitiivisen joogan keskiössä on erityisesti kehityksellinen ja monimuotoinen trauma.
 
Traumansensitiivisen joogan (engl. Trauma Sensitive Yoga) on kehittänyt yhdysvaltalainen joogaopettaja David Emerson.

Traumasensitiivistä joogan vaikutuksia on tutkittu traumaperäisen stressihäiriön hoidon tukena (Price ym. 2017; Nguyen-Feng ym. 2020). 

​Traumasensitiivisen joogan opettajakoulutuksen käyneet voivat käyttää nimikettä Trauma Center Trauma Sensitive Yoga Facilitator (TCTSY-F).
 
TRAUMASENSITIIVINEN MINDFULNESS
 
Traumasensitiivinen mindfulness on oma menetelmänsä traumainformoidun mindfulnessin ohjaamiseen.
 
Traumasensitiivisen mindfulnessin (engl. Trauma-Sensitive Mindfulness) on kehittänyt yhdysvaltalainen David Treleaven.

TRAUMAinformoitu jooga ei ole trauman hoitoa

Traumainformoitu jooga tai mikään muukaan jooga ei ole trauman hoitoa.

​Trauman hoito tapahtuu aina terveydenhuollossa tai sairaanhoidossa, ja trauman hoidosta vastaavat vain siihen koulutuksen saaneet terveydenhuollon ammattilaiset.
 
Jokaisella meillä ohjaus-, opetus- tai valmennustyötä tekevällä on kuitenkin sekä vastuu että mahdollisuus omalta osaltamme pyrkiä toimimaan tavoilla, jotka lisäävät osallistujien turvallisuuden tunnetta ja ehkäisevät uudelleentraumatisoitumista.
 
POHDITTAVAA JOOGAA JA TIETOISUUSTAITOHARJOITUKSIA OHJAAVALLE
 

• Onko minulla riittävästi tietoa trauman vaikutuksista joogan ja tietoisuustaitojen harjoittamiseen ja ohjaamiseen?
• Tunnistanko oman ammatillisen osaamiseni rajat?
• Kunnioitanko jokaisen osallistujan valinnanvapautta ja tuen osallistujaa tämän valinnoissa?

 
POHDITTAVAA JOOGAAN JA TIETOISUUSTAITOHARJOITUKSIIN OSALLISTUVALLE
 

• Mitä tarvitsen, jotta voisin kokea oloni turvalliseksi?
• Tunnenko vapautta valita, mitkä harjoitukset teen ja miten ne teen?
• Koenko, että harjoituksia ohjaava tukee valintojani ja sitä, jos haluan lopettaa harjoituksen tekemisen?

Opi lisää traumainformoidusta joogasta

Traumainformoidusta ohjaamisesta opit traumasovelletun joogan peruskoulutuksessa (TAY-70). Lue lisää koulutuksesta.

---

Anne Slåen​, lasten ja nuorten joogan opettajakouluttaja,
​Perhejoogan perustaja

​Kirjoittaja on traumasovelletun joogan opettaja (TAY-300, E-RYT200, RYT500, RCYT) ja Mindfulness-ohjaaja CFM.

​Akateemiselta koulutukseltaan Anne on oikeustieteen maisteri sekä luokanopettajaopiskelija (kasvatuspsykologia ja terveystieto).

---

LÄHTEET
​​ 
Berger, E. (2019) Multi-tiered approaches to trauma-informed care in schools: a systematic review. School Mental Health 11, 650–664.
doi: 10.1007/s12310-019-09326-0
 
Bethell, C., Gombojav, N., Solloway, M. & Wissow, L. (2016) Adverse Childhood Experiences, Resilience and Mindfulness-Based Approaches: Common Denominator Issues for Children with Emotional, Mental, or Behavioral Problems. Child and Adolescent Psychiatric Clinics of North America 2016 Apr;25(2):139-56.
doi: 10.1016/j.chc.2015.12.001
 
Burke Harris, N. (2019) Syvälle ulottuvat juuret. Turvattomasta lapsuudesta tasapainoiseen aikuisuuteen. Helsinki: Basam Books.

Cook, A., Spinazzola, J., Ford, J., Lanktree, C., Blaustein, M., Cloitre, M. & Liautaud, J. (2005) Complex trauma in children and adolescents. Psychiatr. Ann. 35, 390–398.
doi: 10.3928/00485713-20050501-05

Felitti, V. J., Anda, R. F., Williamson, D. F., Spitz, A. M., Edwards, V., Koss, M. P. & Marks, J. S. (1998) Relationship of childhood abuse and household dysfunction to many of the leading causes of death in adults. The Adverse Childhood Experiences (ACE) Study. American Journal of Preventive Medicine 1998 May;14(4):245–58.
doi: 10.1016/s0749-3797(98)00017-8

Hays-Grudo, J., & Morris, A. S. (2020) Protective and compensatory experiences: The antidote to ACEs. In J. Hays-Grudo & A. S. Morris, Adverse and protective childhood experiences: A developmental perspective (pp. 23–40). American Psychological Association.
doi: 10.1037/0000177-002

Huotilainen & Peltonen (2017) Tunne aivosi. Helsinki: Otava.

Kerekes, N. (2021) Yoga as Complementary Care for Young People Placed in Juvenile Institutions—A Study Plan. Frontiers in Psychiatry 12:575147.
doi: 10.3389/fpsyt.2021.575147

Kerekes, N., Fielding, C. and Apelqvist, S. (2017) Yoga in Correctional Settings: A Randomized Controlled Study. Frontiers in Psychiatry 8:204.
doi: 10.3389/fpsyt.2017.00204

Korhonen, L. (2021) Traumaattiset kokemukset ja traumaperäiset häiriöt. Duodecim Terveyskirjasto. Kustannus Oy Duodecim. 
www.terveyskirjasto.fi/pla00031

Käypä hoito -suositus (2022) Traumaperäinen stressihäiriö. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Psykiatriyhdistys ry:n ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. 
https://www.kaypahoito.fi/hoi50080

Nguyen-Feng, V. N., Hodgdon, H., Emerson, D., Silverberg, R., & Clark, C. J. (2020) Moderators of treatment efficacy in a randomized controlled trial of trauma-sensitive yoga as an adjunctive treatment for posttraumatic stress disorder. Psychological Trauma: Theory, Research, Practice, and Policy, 12(8), 836–846.
doi: 10.1037/tra0000963

Price, M., Spinazzola, J., Musicaro, R., Turner, J., Suvak, M., Emerson, D. & van der Kolk, B. (2017) Effectiveness of an Extended Yoga Treatment for Women with Chronic Posttraumatic Stress Disorder. J Altern Complement Medicine 2017 Apr 1; 23(4): 300–309.
doi: 10.1089/acm.2015.0266
 
SAMSHA (2014) SAMSHA’s Concept of Trauma and Guidance for a Trauma-Informed Approach. Prepared by SAMSHA’s Trauma and Justice Strategic Initiative, July 2014. Luettu 25.1.2023.
https://ncsacw.acf.hhs.gov/userfiles/files/SAMHSA_Trauma.pdf
 
van der Kolk, B. (2017) Jäljet kehossa. Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. Helsinki: Viisas Elämä.
 
van der Kolk, B. (2005) Developmental trauma disorder: toward a rational diagnosis for children with complex trauma histories. Psychiatr. Ann. 35, 401–408.
doi: 10.3928/00485713-20050501-06