<![CDATA[PERHEJOOGA

<![CDATA[PERHEJOOGA - Blogi]]>Tue, 05 May 2026 02:03:02 +0300Weebly<![CDATA[Autismi ja lasten ja nuorten jooga]]>Tue, 08 Apr 2025 10:01:31 GMThttps://www.perhejooga.fi/blogi/autismi-ja-jooga

Jooga voi tarjota autistiselle lapselle tai nuorelle konkreettista tukea stressinsäätelyyn ja kehotietoisuuden vahvistamiseen. Perhejoogan lasten ja nuorten jooga pyrkii tekemään joogaharjoituksesta mahdollisimman saavutettavaa erilaisille neurotyypeille. Tästä blogitekstistä löydät konkreettisia vinkkejä joogaan autismin näkökulmasta.

AUTISMI JA "AUDHD"

Autismi on neurotyyppi, joka voi esiintyä erikseen tai ADHD:n kanssa yhdessä (“AuDHD”). Tässä blogitekstissä käsittelen autismia nimenomaan lasten ja nuorten joogan näkökulmasta. En lähesty neurotyyppiä häiriökeskeisesti, enkä käy tähän neurotyyppiin liittyviä diagnostisia kriteereitä tarkemmin läpi.

Lasten ja nuorten joogassa käytämme tietoisesti sanaa neurotyyppi - emme sanaa (autismikirjon) häiriö. Autismi näyttäytyy usein neuronormatiivisuudesta poikkeavana olemisena ja käyttäytymisenä.

Kuten ADHD, myös autismi voi tuoda mukanaan sekä toimintakykyä laskevia piirteitä että vahvuuksia. Autismiin liittyvien haasteiden esiintyminen on usein sidoksissa tietynlaisiin tilanteisiin tai ympäristöihin.

Yhteiskuntamme rakenteet on suurimmaksi osaksi suunniteltu neurotyypillisestä näkökulmasta, joten neuroepätyyppillisten (esim. ADHD, autismi) kokemat haasteet ovat usein suhteessa yksilöä ympäröiviin rakenteisiin.

Autistinen henkilö saattaa tarvita toimintaympäristönsä mukauttamista itselleen sopivaksi voidakseen hyvin. Kun puhutaan autistisista piirteistä, kuvataan itse asiassa hyvin usein autistista henkilöä kovassa stressissä. Itselleen hyvin sopivassa toimintaympäristössä autisitinen lapsi tai nuori voi saada mahdollisuuden kukoistaa.

Neuromoninaisuutta vahvistava kulttuuri arvostaa, kunnioittaa eikä pyri muuttamaan autistisia tapoja säädellä itseä, viestiä ja olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

KEHOTIETOISUUTTA JA STRESSINSÄÄTELYÄ

Autistinen lapsi tai nuori prosessoi aistitietoa usein vahvasti alhaalta kehosta ylöspäin (bottom-up). Autismiin voi liittyä aistiherkkyyttä, emotionaalista intensiivisyyttä ja siten mahdollisesti myös suurempaa herkkyyttä traumatisoitumiselle.

Neuroepätyypillisellä lapsella tai nuorella voi olla samanaikaisesti esimerkiksi uniongelmia, oppimisvaikeuksia, pulmia sosiaalisissa suhteissa, masennusta ja/tai ahdistusta. Nämä ovat kaikki autonomisen hermoston toimintaan liittyviä ilmiöitä, joten joogan tarjoamat konkreettiset keinot säädellä stressiä voivat olla arvokkaita.

AUtismi lasten ja nuorten joogassa

Ota huomioon tilassa olevat erilaiset aistiärsykkeet. Jos mahdollista, suunnittele joogatilaa ja siihen asettumista yhdessä osallistujan kanssa.
Ryhmän laitimmaisena saattaa olla helpompi olla kuin ryhmän keskellä. Myös tämä on kuitenkin yksilöllistä.
Käytä kutsuvaa ohjauskieltä ja tarjoa konkreettisia vaihtoehtoja liikkeille ja harjoituksille.
Havainnoi, toimivatko mielikuvat vai kannattaako ohjauskieli pitää konkreettisempana.
Älä edellytä neurotyypillistä vuorovaikutusta (esim. silmiin katsominen).
Älä kiellä stimmaamista (engl. stimming).
Vahvista vähitellen mindfulness-pohjaisen ohjaamisen avulla kehoaistia (interoseptio).
Ota huomioon hypo- ja hypersensitiivisyys kosketukselle ja paineelle: näytä konkreettisia vaihtoehtoja esimerkiksi sille, miten omaa kehoaan voi hieroa erilaisin voimakkuuksin ja esimerkiksi hierontapallolla. (Joogaa ohjaava ei kosketa osallistujaa.)
Ohjaa liikkeitä ja harjoituksia, jotka pitävät autonomisen hermoston muutokset maltillisina (hermostollisessa sietoikkunassa).
Älä ohjaa hengityksen pidättämistä tai voimakkaita hengitysharjoituksia.
Tarjoa mahdollisuus tehdä harjoitusta seinän tai tuolin vieressä.
Tarjoa konkretiaa rentoutukseen esimerkiksi asteittain etenevän rentoutuksen avulla.
Tarjoa vaihtoehtona esimerkiksi jalkapohjan tai käsivarsien ja jalkojen hieromista pallolla.

Perhejoogan lasten ja nuorten joogan jatkokoulutuksessa käsitellään neuromoninaisuutta vahvistavaa ohjaamista. Opit soveltuvat myös aikuisten joogaa ohjaaville. Lue lisää jatkokoulutuksesta täällä.

LUE MYÖS

Anne Slåen, lasten ja nuorten joogan opettajankouluttaja,
Perhejoogan perustaja

Kirjoittaja on traumasovelletun joogan opettaja (TAY-300, E-RYT200, RYT500, RCYT) ja Mindfulness-ohjaaja CFM.

Akateemiselta koulutukseltaan Anne on oikeustieteen maisteri sekä luokanopettajaopiskelija (kasvatuspsykologia ja terveystieto).

LUETTAVAA

Brandt, T. & Dieterich, M. (2020). 'Excess anxiety' and 'less anxiety': both depend on vestibular function. Current Opinion in Neurology. https://doi.org/10.1097/WCO.0000000000000771

Chiarpenello, C. & Brodmann, K. (2024). What can the psychoneuroimmunology of yoga teach us about depression's psychopathology? Brain, Behavior, & Immunity - Health, Vol. 42 2024, 100877. https://doi.org/10.1016/j.bbih.2024.100877.

Chick, C. F. et al. (2021) A school-based health and mindfulness curriculum improves children’s objectively measured sleep: a prospective observational cohort study. Journal of Clinical Sleep Medicine. https://doi.org.10.5664/jcsm.9508

Erwin, H., Fedewa, A., Beighle, A., & Ahn, S. (2012). A quantitative review of physical activity, health, and learning outcomes associated with classroom-based physical activity interventions. Journal of Applied School Psychology, 28(1), 14–36. https://doi.org/10.1080/15377903.2012.643755

Kerekes, N., Söderström, A., Holmberg, C. & Hedman Ahlström, B. (2024). Yoga for children and adolescents: A decade-long integrative review on feasibility and efficacy in school-based and psychiatric care interventions. Journal of Psychiatric Research, Volume 180, 2024, 489-499. https://doi.org/10.1016/j.jpsychires.2024.11.016.

Kohn, A. (2020) Autism and Behaviorism. New Research Adds to an Already Compelling Case Against ABA. Blogiteksti. https://www.alfiekohn.org/blogs/autism/

Liu, K., Chen, Y., Wu, D., Lin, R., Wang, Z. & Pan, L. (2020). Effects of progressive muscle relaxation on anxiety and sleep quality in patients with COVID-19. Complementary Therapies in Clinical Practice. https://doi.org/10.1016/j.ctcp.2020.101132

Morales, J. S., Valenzuela, P. L., Martínez-de-Quel, Ó., Sánchez-Sánchez, J. L., Muntaner-Mas, A., Erickson, K. I., Carbonell-Baeza, A. Ortega, F. B. & Jiménez-Pavón, D. (2024) Exercise Interventions and Intelligence in Children and Adolescents: A Meta-Analysis. Pediatrics December 2024; 154 (6). https://doi.org/10.1542/peds.2023-064771

Nummenmaa, L., Glerean, E., Hari, R. & Hietanen, J. K. (2014) Bodily maps of emotions, Proc. Natl. Acad. Sci. U.S.A. 111 (2) 646-651. https://doi.org/10.1073/pnas.1321664111

Obradović, J., Sulik, M. J. & Armstrong-Carter, E. (2021) Taking a few deep breaths significantly reduces children's physiological arousal in everyday settings: Results of a preregistered video intervention. Developmental Psychobiology. https://doi.org/10.1002/dev.22214

Rabinowitch, T-C. & Meltzoff, A. N. (2017) Joint Rhythmic Movement Increases 4-Year-Old Children’s Prosocial Sharing and Fairness Toward Peers, Frontiers in Psychology Vol. 8, 2017. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2017.01050

Shreve, M., Scott, A., McNeill, C. & Washburn, L. (2020) Using Yoga to Reduce Anxiety in Children: Exploring School-Based Yoga Among Rural Third- and Fourth-Grade Students. Journal of Pediatric Health Care. https://doi.org/10.1016/j.pedhc.2020.07.008

Stoodley, CJ. (2016). The Cerebellum and Neurodevelopmental Disorders. Cerebellum. https://doi.org/ 10.1007/s12311-015-0715-3

]]><![CDATA[ADHD ja lasten ja nuorten jooga]]>Tue, 08 Apr 2025 09:55:15 GMThttps://www.perhejooga.fi/blogi/adhd-ja-jooga

Jooga voi tukea lasta tai nuorta, jolla on diagnosoitu ADHD tai jolla on ADHD-piirteitä. Neuromoninaisuutta vahvistava ohjaaminen tukee erilaisia osallistujia ja pyrkii tekemään joogaharjoituksesta mahdollisimman saavutettavaa. Tästä blogitekstistä löydät konkreettisia vinkkejä joogaan ADHD:n näkökulmasta.

ADHD on neurotyyppi

ADHD on neurotyyppi, joka vaikuttaa mm. keskittymiseen ja käyttäytymisen säätelemiseen. ADHD voi vaikuttaa myös siihen, miten aktiivinen tai intensiivinen lapsi tai nuori on. ADHD ei kuvaa lapsen tai nuoren älykkyyttä vaan sitä, miten hänen aivonsa ja hermostonsa toimivat.

Tässä blogitekstissä käsittelen ADHD:tä nimenomaan lasten ja nuorten joogan näkökulmasta. En lähesty neurotyyppiä häiriökeskeisesti, enkä käy tähän neurotyyppiin liittyviä diagnostisia kriteereitä tarkemmin läpi.

ADHD ei ole sairaus. Lasten ja nuorten joogassa käytämme tietoisesti sanaa neurotyyppi - emme sanaa (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden) häiriö. ADHD näyttäytyy usein neuronormatiivisuudesta poikkeavana olemisena ja käyttäytymisenä.

ADHD-piirteet suhteessa ympäristöön

ADHD voi tuoda mukanaan sekä toimintakykyä laskevia piirteitä että vahvuuksia. ADHD:hen liittyvät haasteiden esiintyminen on usein sidoksissa tietynlaisiin tilanteisiin tai ympäristöihin.

Yhteiskuntamme rakenteet on suurimmaksi osaksi suunniteltu neurotyypillisestä näkökulmasta, joten neuroepätyyppillisten (esim. ADHD, autismi) kokemat haasteet ovat usein suhteessa yksilöä ympäröiviin rakenteisiin. Itselleen hyvin sopivassa toimintaympäristössä ADHD:n kanssa elävä lapsi tai nuori voi saada mahdollisuuden kukoistaa.

ADHD-piirteet ovat yksilöllisiä

ADHD voi esiintyä yhdistelmänä, jossa on sekä tarkkaamattomuutta, yliaktiivisuutta että impulsiivisuutta, pelkästään tarkkaamattomuutena tai yliaktiivis-impulsiivisena muotona, jossa ei ole tarkkaamattomuutta.

ADHD-lapsen tai -nuoren saattaa olla vaikea tarttua tehtävään mutta toisaalta vauhtiin päästessään myös lopettaa ja/tai siirtyä tehtävästä toiseen. Paikoillaan oleminen ja esimerkiksi pitkiin puheenvuoroihin keskittyminen voi tuntua vaikealta.

Lapsella tai nuorella voi olla ADHD:n kanssa samanaikaisesti esimerkiksi uniongelmia, oppimisvaikeuksia, pulmia sosiaalisissa suhteissa, masennusta ja/tai ahdistusta. Nämä ovat kaikki autonomisen hermoston toimintaan liittyviä ilmiöitä, joten joogan tarjoamat konkreettiset keinot säädellä stressiä voivat olla ADHD-lapselle tai -nuorelle arvokkaita.

ADHD lasten ja nuorten joogassa

Ota huomioon tilassa olevat erilaiset aistiärsykkeet - erityisesti sellaiset, jotka nappaavat osallistujan huomion.
Vahvista turvallisuuden tunnetta tilassa esimerkiksi mattojen asettelulla, mahdollisuudella poistua tilasta sekä ulkopuolisten häiriötekijöiden minimoimisella.
Tarjoa riittävästi mielenkiintoa ylläpitävää tekemistä ja riittävän haastavia liikkeitä ja liikesarjoja. Pidä samalla huolta riittävästä toistosta ja tuttuudesta.
Aktivoi isoja lihasryhmiä, jotka aktivoituvat myös stressireaktiossa.
Ota mukaan liikkeitä, jotka vahvistavat kehon oikean ja vasemman puolen koordinaatiota sekä sopivassa määrin keskilinjan ylittämistä.
Ohjaa tasapainoaistia aktivoivia liikkeitä. Huomioi riittävän tukeva asento.
Tarjoa mahdollisuus tehdä harjoitus seinän tai tuolin vieressä.
Ohjaa liikkeitä ja liikesarjoja, joissa liike ja pysähtyminen vaihtelevat.
Älä ohjaa hengityksen pidättämistä tai voimakkaita hengitysharjoituksia.
Tarjoa rentoutukseen konkretiaa esimerkiksi asteittain etenevän rentoutuksen muodossa tai esimerkiksi hierontapallo jalan alle.
Ohjaa liikkeitä ja harjoituksia, joissa yhdistetään käsillä tekemistä esimerkiksi laskemiseen tai hengittämiseen.
Tee joogahetkestä riittävän lyhyt, dynaaminen ja selkeä.

LUE MYÖS

LUETTAVAA

Brandt, T. & Dieterich, M. (2020). 'Excess anxiety' and 'less anxiety': both depend on vestibular function. Current Opinion in Neurology. https://doi.org/10.1097/WCO.0000000000000771

Budde H., Voelcker-Rehage C., Pietrabyk-Kendziorra S., Ribeiro P., Tidow G., Pietraßyk-Kendziorra S., et al.. (2008). Acute coordinative exercise improves attentional performance in adolescents. Neuroscience Letters. 441, 219–223. https://doi.org/10.1016/j.neulet.2008.06.024

Chiarpenello, C. & Brodmann, K. (2024). What can the psychoneuroimmunology of yoga teach us about depression's psychopathology? Brain, Behavior, & Immunity - Health, Vol. 42 2024, 100877. https://doi.org/10.1016/j.bbih.2024.100877.

Chick, C. F. et al. (2021) A school-based health and mindfulness curriculum improves children’s objectively measured sleep: a prospective observational cohort study. Journal of Clinical Sleep Medicine. https://doi.org.10.5664/jcsm.9508

Erwin, H., Fedewa, A., Beighle, A., & Ahn, S. (2012). A quantitative review of physical activity, health, and learning outcomes associated with classroom-based physical activity interventions. Journal of Applied School Psychology, 28(1), 14–36. https://doi.org/10.1080/15377903.2012.643755

Hillman, C. H., Erickson, K. I., & Kramer, A. F. (2008). Be smart, exercise your heart: exercise effects on brain and cognition. Nature reviews neuroscience, 9(1), 58–65. https://doi.org/10.1038/nrn2298

Hoza, B., Smith, A. L., Shoulberg, E. K., et al. (2015). A randomized trial examining the effects of aerobic physical activity on attentiondeficit/hyperactivity disorder symptoms in young children. Journal of abnormal child psychology, 43(4), 655–667. https://doi.org/10.1007/s10802-014-9929-y

Jarraya, S., Wagner, M., Jarraya, M. & Engel, F. A. (2019) 12 Weeks of Kindergarten-Based Yoga Practice Increases Visual Attention, Visual-Motor Precision and Decreases Behavior of Inattention and Hyperactivity in 5-Year-Old Children. Frontiers in Psychology. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2019.00796

Kerekes, N. (2021). Yoga as Complementary Care for Young People Placed in Juvenile Institutions—A Study Plan. Frontiers in Psychiatry 12:575147. https://doi.org/10.3389/fpsyt.2021.575147

Kerekes, N., Söderström, A., Holmberg, C. & Hedman Ahlström, B. (2024). Yoga for children and adolescents: A decade-long integrative review on feasibility and efficacy in school-based and psychiatric care interventions. Journal of Psychiatric Research, Volume 180, 2024, 489-499. https://doi.org/10.1016/j.jpsychires.2024.11.016.

Ma, J. et al. (2015). Four minutes of in-class high-intensity interval activity improves selective attention in 9 to 11-year-olds. Applied Physiology Nutrition and Metabolism 2014. https://doi.org/10.1139/apnm-2014-0309

Morales, J. S., Valenzuela, P. L., Martínez-de-Quel, Ó., Sánchez-Sánchez, J. L., Muntaner-Mas, A., Erickson, K. I., Carbonell-Baeza, A. Ortega, F. B. & Jiménez-Pavón, D. (2024) Exercise Interventions and Intelligence in Children and Adolescents: A Meta-Analysis. Pediatrics December 2024; 154 (6). https://doi.org/10.1542/peds.2023-064771

Shreve, M., Scott, A., McNeill, C. & Washburn, L. (2020) Using Yoga to Reduce Anxiety in Children: Exploring School-Based Yoga Among Rural Third- and Fourth-Grade Students. Journal of Pediatric Health Care. https://doi.org/10.1016/j.pedhc.2020.07.008

Stoodley, CJ. (2016). The Cerebellum and Neurodevelopmental Disorders. Cerebellum. https://doi.org/ 10.1007/s12311-015-0715-3

]]><![CDATA[Neuromoninaisuus lasten ja nuorten joogassa]]>Tue, 08 Apr 2025 09:24:03 GMThttps://www.perhejooga.fi/blogi/neuromoninaisuus-ja-jooga

Saavutettava, turvallinen ja erilaiset neurotyypit huomioiva jooga tukee lasten ja nuorten psyykkistä, fyysistä ja emotionaalista hyvinvointia. Perhejoogan lasten ja nuorten joogan keskiössä on kunnioitus sitä kohtaan, että meidän jokaisen upeat aivot ovat erilaiset ja yksilölliset. Luomme edellytyksiä sille, että jokaisella osallistujalla on tilaa olla mukana omana itsenään.

Lasten ja nuorten joogaa pyrimme ohjaamaan neuromoninaisuutta vahvistavalla tavalla. Kunnioitamme sitä, että meidän jokaisen upeat aivot ovat yksilölliset. Luomme edellytyksiä sille, että jokaisella osallistujalla on tilaa olla mukana omana itsenään.

"Jos olet tavannut yhden neuroepätyypillisen,
olet tavannut yhden neuroepätyypillisen."

Neuromoninaisuuteen liittyy valtavasti oletuksia. Moni neuroepätyypillinen lapsi tai nuori kohtaa jatkuvasti oletuksia siitä, millainen hän on tai millainen hänen pitäisi olla.

Ohjatessamme joogaa ja kehollisia harjoituksia lapsille ja nuorille, meillä tulisi olla erityisen herkkiä ja nöyriä sen sen edessä, että jokainen osallistuja on oman itsensä ja kehomielensä paras asiantuntija.

Jokaisella meistä on yksilöllinen "käyttöjärjestelmä" eli neurotyyppi - yksilölliset, upeat aivot ja yksilöllinen, elämämme muovaama autonominen hermosto.

Minun tehtäväni joogan ohjaajana ei ole tietää osallistujan puolesta, miten hän tulisi kokea jokin harjoitus tai millaisia vaikutuksia harjoituksella tulisi olla.

Kun olet tavannut yhden neuroepätyypillisen lapsen tai nuoren, olet tosiaan tavannut vasta yhden, etkä voi yleistää tämän kokemuksen perusteella.

Lasten ja nuorten joogaa ohjaavan aikuisen ei tarvitse tietää osallistujien mahdollisia diagnooseja, eikä tällainen tieto joogaa ohjaavalle kuulukaan.

Joogaa ohjaavan aikuisen ei luonnollisesti myöskään ole tarkoitus pyrkiä selvittämään tai arvaamaan tietynlaisten piirteiden perusteella osallistujien mahdollista neuroepätyypillisyyttä.

Perhejoogan lasten ja nuorten joogassa lähestymme neuromoninaisuutta osallistujan kokemusta arvostaen. Emme tarkastele neuroepätyypillisyyttä häiriökeskeisesti.

Neuromoninaisuuden sanastoa

neurodiversiteetti; neuromoninaisuus (neurodiversity) = aivojen ja kehomielten moninaisuus

neuroepätyypillinen (neurodivergent) = henkilö, jonka neurokognitiivinen toiminta poikkeaa vallalla olevasta neuronormatiivisuudesta

neuroepätyypillisyys (neurodivergence) = kehomielet, jotka toimivat neuronormatiivisesta ihanteesta poikkeavilla tavoilla

neurovähemmistö (neurominority) = ryhmä, joka jakaa saman neuroepätyypillisyyden (esim. autismi, lukivaikeus)

neuronormatiivisuus (neuronormativity) = standardoidut, valkoisen kulttuurin odotukset neurokognitiiviselle toiminnalle

Lähde: Aucademy.co.uk

Suuntaviivoja joogan OHJAAMIseEN

Tiedä, mitä ohjaat, miten ohjaat ja kenelle ohjaat. Vaikka jokaisella osallistujalla on omat, yksilöllisesti toimivat aivot ja sitä myöten yksilölliset tarpeet, on joogaa ohjaavan hyvä pyrkiä ymmärtämään, millaiset harjoitukset voivat mahdollisesti tukea erilaisia neurotyyppejä.

Samalla on oltava tarkkana siinä, ettei tiedetä osallistujan puolesta tai luvata joogalla olevan tiettyjä vaikutuksia.
Hermostotietoisuus on keskeinen osa neuromoninaisuutta vahvistavaa joogan ohjaamista. Syvällinen ymmärrys autonomisen hermostomme toiminnasta auttaa tukemaan osallistujaa ja toimimaan tavoilla, jotka vähentävät riskiä, että ohjaaja aiheuttaa lisää stressiä osallistujalle.
Traumatietoisuus on osa neuromoninaisuutta vahvistavaa joogan ohjaamista. Yhteiskuntamme on suunniteltu neurotyypillisestä näkökulmasta, joten moni neuroepätyypillinen elää myös trauman kanssa.

Tunnista ja pyri purkamaan valta-asetelmaa joogaa ohjaavan ja joogaharjoitukseen osallistuvan välillä.

Kutsuthan kuitenkin omaa ohjaustasi traumainformoiduksi vain, jos olet saanut koulutuksen nimenomaisesti traumainformoidun, traumasovelletun tai traumasensitiivisen joogan ohjaamiseen ja ohjauksesi noudattaa traumainformoidun joogan periaatteita.
Kysy, kuuntele ja kuule. Usein oletamme asioita sen perusteella, mitä olemme jostain lukeneet tai oppineet. Aidon moninaisuuden, tasa-arvon ja inkluusion rakentaminen on prosessi, joka alkaa niiden henkilöiden kuuntelemisella, joita asia koskee.

Jokainen neuroepätyypillinen joogan osallistuja on yksilö ja oman itsensä paras asiantuntija. Joogaa ohjaava ei koskaan voi tietää osallistujaa paremmin, mikä osallistujalle on oikein tai sopivaa.

Jos osallistuja ei halua, hän ei tarvitse selittää tai kertoa ohjaajalle, miksi jokin asia ei ole hänelle sopivaa tai tuntuu hankalalta.
Arvosta ja kunnioita osallistujan kokemusta. Osallistuja on oikeassa omassa kokemuksessaan ja valinnoissaan joogaharjoitusta tehdessään tai siitä kertoessaan. Ohjaajan tehtävä on tukea osallistujaa tämän valinnoissa.

Tilaa olla mukana omana itsenään

Perhejoogan lasten ja nuorten joogassa pyrimme johdonmukaisesti toimimaan tavoilla, jotka luovat tilaa sille, että jokainen osallistuja saa olla mukana omana itsenään. Tie voi olla pitkä, sillä neuroepätyypillinen lapsi tai nuori on saattanut saada toistuvaa viestiä ympäristöltään siitä, että hän tulisi olla toisenlainen.

Kehollisia harjoituksia ohjaavan aikuisen on hyvä pyrkiä jatkuvasti tarkastelemaan sitä, onko omassa ohjauksessa ja lähestymistavassa piiloisia tavoitteita muovata osallistujien käyttäytymistä tiettyyn suuntaan.

Jotta voisimme aidosti toimia neuromoninaisuutta vahvistavalla tavalla, meidän on kunnioitettava ja arvostettava erilaisia itsesäätelyn, kommunikaation ja sosiaalisen liittymisen tapoja.

Lasten ja nuorten joogassa tavoitteenamme ei ole opettaa osallistujalle neurotyypillisestä näkökulmasta määriteltyä tapaa osallistua, kokea, kommunikoida ja tehdä joogaharjoitusta.

Näitä emme lasten ja nuorten joogassa vahvista

Neurotyypillisestä näkökulmasta määritellyt sosiaaliset säännöt
Katsekontaktin edellyttäminen
Koskettaminen ilman lupaa
“Sopivat” keskustelunaiheet
Omien tarpeiden ohittaminen ohjeita tottelemalla

Näitä vahvistamme lasten ja nuorten joogassa

Osallistujan kokemuksen validoiva viestintä
Kehollisten viestien havainnointi ja tunnistaminen (interoseptio)
Omien tarpeiden ymmärtäminen
Omien tarpeiden ilmaiseminen ja ein sanominen
Toimijuuden tunne

Opi ohjaamaan lasten ja nuorten joogaa

Perhejoogan lasten ja nuorten joogan koulutuksissa opetan saavutettavan, neuromoninaisuutta vahvistavan joogan ohjaamista. Opit soveltuvat myös aikuisten joogaa ohjaaville. Lue lisää koulutuksista täällä.

LUE MYÖS

LUETTAVAA

Baumer, N. & Frueh, J. (2021) What is neurodiversity? Harvard Health Publishing -blogiteksti. https://www.health.harvard.edu/blog/what-is-neurodiversity-202111232645

den Houting, J. (2018) Neurodiversity: An insider’s perspective. Autism, 23(2), 271-273. https://doi.org/10.1177/1362361318820762

den Houting, J., Botha, M., Cage, E., Jones, D. R. & Kim, S. Y. (2021) Shifting stigma about autistic young people. The Lancet Child & Adolescent Health 5 (12), 839-841. https://doi.org/10.1016/S2352-4642(21)00309-6

Hayashibara, E., Savickaite, S. & Simmons, D. (2023) Creativity and Neurodiversity: Towards an Inclusive Creativity Measure for Autism and ADHD. https://doi.org/10.31219/osf.io/4vqh5

Justice, L., Brems, C. & Ehlers, K. (2018) Bridging Body and Mind: Considerations for Trauma-Informed Yoga. Int J Yoga Therap. 2018 Nov;28(1):39-50. https://doi.org/10.17761/2018-00017R2

Stanford Neurodiversity Project https://med.stanford.edu/neurodiversity.html

]]><![CDATA[39 + 1 lahjaa, jotka hellivät lapsen autonomista hermostoa]]>Wed, 04 Dec 2024 12:58:26 GMThttps://www.perhejooga.fi/blogi/lahjoja-lapsen-hermostolle

Vuoden viimeisinä viikkoina moni meistä pyörittelee mielessään erilaisia lahjoihin liittyviä ajatuksia. Millaiset lahjat jättävät vaikutuksensa lapsen autonomiseen hermostoon ja aivoihin? Kokosin listan lahjoista, joita lastemme autonominen hermosto toivoisi.

Millaisia asioita sinä muistat lapsuutesi juhlapyhistä? Uskallan veikata, että moni meistä muistaa vahvimmin erilaisia tunteita, olivatpa ne mieluisan tai kivuliaan tuntuisia. Näihin tunteisiin liittyy jokin autonomisen hermostomme tila tai reaktio.

Jos lastemme autonominen hermosto saisi toivoa, millaisia lahjoja se toivoisi mukaansa? Kokosin 39 + 1 lahjaa, jotka jättävät jälkensä lapsen autonomiseen hermostoon ja aivoihin.

Lahjoja lapsen hermostolle

1. Aika - Me mittaamme useita asioita rahassa. Samalla saatamme jättää huomiotta sen, että jokainen tekeminen, jokainen omistamamme tavara, jokainen velvollisuutemme kuluttaa sitä aikaa, joka meillä on. Mitä haluamme opettaa lapsillemme ajasta? Jos tietäisimme, että aikaa olisi jäljellä vain tietty määrä, mitä asioita silloin valitsisimme? Ja mitä tapahtuisi, jos käyttäisimme hermostollisen tasapainon vaalimiseen saman verran aikaa kuin olemme käyttäneet hermostollisen epätasapainon syntymiseen?

2. Ainutlaatuisuus - Moni voi kilpailla kanssamme tiedoissa ja taidoissa, mutta kukaan ei korvaa meitä ainutlaatuisena yksilönä. Lapselle on hermostollisen turvallisuuden tunteen näkökulmasta välttämätöntä saada kokemuksia, joissa hän voi tuntea olevansa arvokas, hyväksytty ja rakastettu juuri sinä ainutkertaisena itsenään, joka hän on.

3. Auttaminen - Toisten auttaminen ja pienien hyvien tekojen tekeminen ei vaikuta vain autettavaan vaan myös meihin itseemme. Aivomme ja hermostomme kommunikoivat jatkuvasti keskenään, tiedostimme sen tai emme.

4. Ehdoton rakkaus - Syvimmällä meissä asuu tarve olla rakastettu ja hyväksytty sellaisena kuin olemme, kaikkine puolinemme. Hermostollemme on uhkaava tilanne, kun emme tunne itseämme hyväksytyksi. Kaukaisten esivanhempiemme oli liki mahdotonta selviytyä yksin, jos he jäivät oman ryhmänsä ulkopuolelle.

5. Haasteet - Haasteiden kohtaaminen, niiden parissa ponnisteleminen ja niistä selviytyminen on lapsen kasvulle ja kehitykselle keskeistä. Ja tarkoitan nyt yksilön hermostolle sopivia haasteita - en ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Sopivat haasteet lisäävät hermostollisen sietoikkunamme kapasiteettia.

6. Hassuttelu - Turvallinen huumori ja yhdessä hassuttelu tekevät tilaa lapsen hermostolle olla sosiaalisen liittymisen tilassa.

7. Itsemyötätunto - Olla itsensä ystävä, tunnistaa itsessään yleinen inhimillisyys ja suhtautua itseensä tietoisesti hyväksyen - sitä on itsemyötätunto. Itsemyötätunto auttaa meitä huolehtimaan itsestämme, suhteessa toisiin ihmisiin ja olemaan tyytyväisiä siihen, mitä meillä on. Itsemyötätunnon vahvistamaan lievittää myös ahdistuksen ja alakulon tunteita, auttaa meitä ottamaan sopivia riskejä ja ruokkii meissä kasvun asennetta.

8. Itsetunto - Itsetuntomme kehittymseen vaikuttaa keskeisesti se, miten meille tärkeät ihmiset ovat vaikeissa tilanteissa meille puhuneet ja meihin suhtautuneet. Se, mitä tänään sanomme lapselle, muodostuu osaksi lapsen sisäistä ääntä ja hermostollisia reaktiomallejamme.

9. Kosketus - Syntymästämme saakka tarvitsemme turvallista kosketusta. Toivottu ja turvallinen kosketus laittaa liikkeelle korvaamattoman arvokkaita fysiologisia prosesseja. Aikuisina meidän on kuitenkin aina muistettava, että lapsi itse päättää siitä, milloin, miten ja kuka häntä saa koskettaa.

10. Kannustus - Aito, oikea-aikainen ja vilpiltön kannustus vaikuttaa myönteisesti hermostomme tilaan. Päälleliimatun tuntuinen, epäaito ja liian mahtipontinen kannustus voi puolestaan lisätä hermostollista stressireaktiota.

11. Kauneuden huomaaminen - Kauneutta on kaikkialla ympärillämme: taivaan värjäämässä auringonlaskussa, aamun viimeisissä kastepisaroissa, satunnaisessa ystävällisessä eleessä. Kauneuden havaitseminen ja kunnioittavan ihastelun tilassa oleminen on yksi vahvimpia keinoja siirtyä hermostollisesti kohti turvallisuuden tunnetta.

12. Kehotietoisuus - Nyky-yhteiskunnassa on helppo unohtaa, miten kehollisia olentoja me ihmiset olemme. Me emme ole koneita emmekä toimi niiden tapaan. Sen sijaan elämme ja hengitämme kehossa, jota ohjaavat aivot ja hermosto ovat kehittyneet aivan toisenlaisiin elinolosuhteisiin. Yksi tärkeimpiä asioita, joita voimme lapsille opettaa, on ymmärrys upeiden aivojemme ja hermostomme toiminnasta.

13. Keskittymiskyky - Tietoa voi nykyisin hakea verkosta. Omaa keskittymiskykyään ei kuitenkaan voi ulkoistaa - se on tärkeintä pääomaa, jota lapsella on.

14. Kiitollisuus - Kiitollisuus ei ole yltiöpositiivista myönteisyysmantrojen toistelua. Se on tyytyväisyyttä asioihin, jotka usein jäävät huomaamatta, kun ne eivät aiheuta suurempia ongelmia. Se on hyvän kierteen ruokkimista aivoissamme, jotka evolutiivisesti ovat kehittyneet havaitsemaan asioita, jotka eivät ole hyvin. Se on pienien arkisten asioiden, tekojen ja tapahtumien huomaamista ja niistä iloitsemista.

15. Kodin turva - Kun maailman tuulet tuiskuttavat vasten kasvoja, on yksi paikka, johon voimme mennä - koti. Hermostolliselle turvallisuuden tunteelle rakentuu kaikki muu elämässämme.

16. Kokemukset - Jokainen kokemus, jonka lapsi saa, rakentaa lapsen kykyä kuvitella ja luoda. Kokemukset muovaavat epigenetiikan kautta sitä, miten geenimme toimivat ja millaisia ihmisiä meistä tulee. Mikään määrä tavaroita ei voi korvata asioita, joita lapset saavat kokea.

17. Käsillä tekeminen - Nikkaroiminen, askarteleminen, neulominen, piirtäminen, maalaaminen, kaikenlaiset käsityöt… Aivokuorestamme iso osa on varattu käsien hermoyhteyksille. Käsillä tekeminen hellii aivojamme tavalla, jonka rinnalla ruudun pyyhkiminen peukalolla kalpenee mennen tullen.

18. Leikki - Kun leikimme, olemme hermostollisessa sosiaalisen liittymisen tilassa. Kaikkien nisäkkäiden poikaset leikkivät, ja leikin kautta ne harjoittelevat lajille tarpeellisia taitoja. Ihmislapsen kasvulle ja tasapainoiselle kehitykselle leikki on välttämätöntä. Yhteiskunnassa, jossa aikuisten maailma levittäytyy yhä nuorempien lapsuuteen, voimme antaa lapsillemme lahjan vaalimalla leikkiä.

19. Lepo - Autonominen hermostomme on kehittynyt vaihtelemaan toiminnan ja levon välillä. Stressi yksin ei ole ongelma, mutta siitä palautumisen puute on. Yksi tärkeimmistä lasta suojaavista asioista on, että aikuisina luomme edellytyksiä levolle.

20. Lukeminen - Sanavaraston laajeneminen, kielellinen kehittyminen, matemaattisten taitojen vahvistuminen - lapselle lukemisen hyötyjä voisi luetella pitkän listan. Hermostomme näkökulmasta kirjan lukeminen on loistava tapa luoda tilaa rauhoittumiselle, levolle ja keholliselle yhteissäätelylle.

21. Luonnossa liikkuminen - Meidän ei tarvitse tietää tutkittuja minuuttimääriä sille, missä ajassa luonnossa liikkuminen lievittää stressiä, laskee verenpainetta ja hillitsee stressihormonien eritystä. Kun pääsemme viheralueelle tai veden äärelle, voimme havainnoida vaikutuksia itse.

22. Luovuus - Yksilöllinen, ainutkertainen luovuus, joka meissä jokaisessa asuu, on jotain mitä tekoälykään ei voi korvata. Erilaiset kokemukset ruokkivat lapsen luovuutta ja muovaavat lapsen aivoja. Aikuisina voimme osoittaa lapsille, että arvostamme luovuutta.

23. Lupa tehdä virheitä - Monelle meistä on tuttua, että virheen tehtyään tuntee kehollista tarvetta poistua paikalta tai jähmettyy, ehkä lamaantuukin paikoilleen. Tällaisella hetkellä jokaisen lapsen tulisi saada kokea, että hänet autetaan turvallisesti takaisin kohti sosiaalisen liittymisen tilaa.

24. Läsnäolon taito - Ainoa hetki, joka meillä on, on tämä hetki. Juuri tämä ainutlaatuinen hetki, tämä hengitys, jota emme enää koskaan kohtaa. Aivan pienet lapset ovat juuri tässä. Aikuisina me voimme harjoitella palaamaan tähän taitoon ja samalla suoda ympärillämme oleville lapsille mahdollisuuden säilyttää saman taidon. Hermostollinen turvallisuuden tunne ja tasapaino eivät ole olemassa samaan aikaan kiireen ja paineen kanssa.

25. Mielenrauha - On monia asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Ne voivat olla asioita ympäristössämme, toisissa ihmisissä tai vaikkapa jokin oire juuri nyt omassa kehossamme. Se, mihin voimme vaikuttaa, on oma reaktiomme. Hyväksyvän tietoisen läsnäolon eli mindfulnessin ytimessä on tämän taidon harjoittaminen.

26. Mielikuvitus - Emme koskaan kasva liian vanhoiksi saduille ja tarinoille. Läpi ihmiskunnan historian tarinoilla ja kertomuksilla on ollut keskeinen merkitys tietojen ja taitojen siirtymisessä seuraaville sukupolville. Mielikuvituksemme myötä voimme vaikuttaa myös hermostolliseen tilaamme harjoittelemalla asioita ja rauhoittamalla kehomieltämme mielikuvien avulla.

27. Musiikki - Musiikki on aivoillemme todellinen ihmeaine. Musiikkin kuunteleminen, laulaminen ja musiikin tekeminen aktivoi aivojamme kuin niissä olisi käynnissä ilotulitus. Vanhempina mukanamme kulkee jotain korvaamattoman arvokasta, jolla on potentiaali rauhoittaa levottoman lapsen hermostoa - oma äänemme. Vaikka emme kokisi itseämme laulajiksi, on oman vanhemman laulun kuulemisella lapsen stressihormonitasoja laskeva vaikutus.

28. Myötätunto - Me olemme yhtä kaiken meitä ympäröivän kanssa. Kun sinä tunnet kärsimystä, myös minä tunnen sitä. Myötätunto antaa voimaa muuttaa maailmaa ja ponnistella hyvien asioiden eteen.

29. Optimismi - On hetkiä, jolloin tuntuu liki mahdottomalta ajatella optimistisesti. Eikä haastavalta tuntuvia tunteita pidäkään ohittaa, myös ne on tunnettava. Samalla voimme pyrkiä tietoisesti vaalimaan myös sitä, että suuntaamme katsettamme ratkaisuihin.

30. Pihapelit - Pihapelit eivät ole vain pihapelejä, ne ovat aivojemme ja hermostomme näkökulmasta varsin voimallinen muovaaja. Jo tunnin reipas liikkuminen päivittäin lapsuudessa suojaa nuoruudessa mielenterveyden pulmilta. Liikkuva (tai liikkumaton) lapsuus muovaa aivojamme ja hermostoamme ratkaisevasti ja vaikutuksiltaan vuosi(kymment)en päähän.

31. Pitkäjänteisyys - Pirstaleinen digimaailma ylenkatsoo pitkäjänteisyyttä. Useimmilla tärkeillä asioilla elämässä on kuitenkin pitkä aikajänne. Aivomme tottuvat nopeasti tavoittelemaan kaikkein pikaisinta ratkaisua. Yhtä lailla voimme tukea lapsiamme vahvistamaan pitkäjänteisyyttä ruokkivia hermoverkkoja aivoissaan ja hermostossaan.

32. Omien rajojen kunnioittaminen - Yhteiskunnassamme arvostetaan jatkuvaa tekemistä ja moneen asiaan osallistumista. Harva meistä pysähtyy todella pohtimaan, missä kaikessa haluaa olla mukana - ja missä oikeasti on merkityksellistä olla mukana. Voimme opettaa lapsillemme olennaisen havaitsemisen ja tietoisen valitsemisen taitoa sekä keskustelemalla että omalla esimerkillämme.

33. Oppimisen ilo - Maailma muuttuu ehkä nopeammin kuin koskaan ennen. Jos voimme vaalia lapsissamme sitä oppimisen iloa, jota heissä pienenä on ollut, annamme eväitä navigoida itselle merkitykselliseen suuntaan muutosten keskellä.

34. Rutiinit - Maailmassa, jossa asiat tapahtuvat vauhdilla ja jossa yhä pienemmillä lapsilla on jatkuvasti muuttuvia tilanteita arjessa, on rutiineilla, tuttuudella ja turvallisuudella valtava merkitys hermostomme hyvinvoinnille.

35. Sinnikkyys - Kyky ottaa vauhtia ja yrittää uudelleen on taito, josta lapselle on korvaamaton hyöty. Sinnikkyys voi viedä siihen suuntaan elämässä, johon todella haluamme mennä.

36. Tietoiset valinnat - Jos haluamme omassa elämässämme kuskin paikalle, meidän on harjoiteltava tietoisten valintojen tekemistä. Meille kaikille on syntynyt kasvumme aikana erilaisia uskomuksia ja ajatuksia siitä, mikä on mahdollista ja mitä meidän pitäisi tehdä ja olla. Voimme aina pysähtyä pohtimaan, kuka oikeastaan puhuu, kun ajattelemme, teemme tai jätämme tekemättä jotain. Tämä voi olla pitkä prosessi ja edellyttää, että todella hidastamme päästäksemme syvemmälle siinä, keitä itse olemme. Tämän jälkeen voimme esimerkillämme opettaa samaa myös lapsillemme. Hermostomme tasapaino heijastuu tietoisiin valintoihin sen sijaan, että valitsisimme vain selviytymisestä käsin.

37. Toivo - Yhdessä selviämme tästäkin.

38. Uteliaisuus - Kiinnostus, innostus ja utelias kysyminen vievät meitä eteenpäin elämässämme. Ihaile ja vaali lapsen halua kysyä, ihmetellä ja pohtia. Meillä aikuisilla ei tarvitse olla valmiita vastauksia kaikkeen. Voimme myös vastata lapselle kysyen, mitä hän itse tietää.

39. Yhdessä syöminen - Yhteisillä aterioilla on suurempi merkitys kuin ehkä ajattelemme. Kun luomme päivittäin yhteisiä, rauhallisia ruokailuhetkiä, tuemme myös ruuansulatuksesta ja aineenvaihdunnasta vastaavan lepohermostomme eli parasympaattisen hermostomme toimintaa.

Jos lapsemme ja nuoremme saavat mukaansa näitä lahjoja, voimme ehkä huomata, ettemme tarvitse niin paljon tavaroita.

+ 1 Ja jos minulta kysyt, miten näitä aineettomia asioita vahvistetaan, on vastaukseni lasten ja nuorten joogaopettajana toki selvä. Oman ratkaisuni olen koonnut Perhejoogakortteihin, joihin voit tutustua täällä.

Anne Slåen, lasten ja nuorten joogan opettajakouluttaja,
Perhejoogan perustaja

Kirjoittaja on traumasovelletun joogan opettaja (TAY-300, E-RYT200, RYT500, RCYT) ja Mindfulness-ohjaaja CFM.

Akateemiselta koulutukseltaan Anne on oikeustieteen maisteri sekä luokanopettajaopiskelija (kasvatuspsykologia ja terveystieto).

]]><![CDATA[Mitä on traumainformoitu jooga]]>Wed, 08 Feb 2023 07:53:33 GMThttps://www.perhejooga.fi/blogi/mita-on-traumainformoitu-jooga

Traumainformoitu ohjaaminen tekee joogasta saavutettavampaa ja turvallisempaa trauman kanssa elävälle. Joogaa ohjaaville traumainformoitu ohjaaminen avaa syvempää ymmärrystä aivojemme ja hermostomme toiminnasta sekä siitä, miten trauma tallentuu kehoomme. Tässä blogitekstissä käyn läpi, mitä on traumainformoitu jooga.

Traumainformoidusta kohtaamisesta ja työotteesta puhutaan enenevässä määrin useilla aloilla, myös joogan parissa.

Trauma on ilmiönä läsnä kaikkialla siellä, missä on ihmisiä. Kun joukko ihmisiä kokoontuu yhteen, on ryhmässä mukana ihmisiä, jotka elävät trauman kanssa. Näin on myös joogan parissa.

Joogalla ja tietoisuustaitoharjoituksilla on tutkitusti useita myönteisiä vaikutuksia kehomielellemme. Myös trauman kanssa elävälle joogan ja tietoisuustaitojen harjoittaminen voivat olla voimavara ja mahdollisuus vahvistaa turvallisuuden tunnetta omassa kehossa.

Trauman kanssa elävälle joogan ja tietoisuustaitojen harjoittaminen voi kuitenkin tuntua haastavalta. Harjoituksista voi olla myös vahinkoa, jos niitä tehdään tai ohjataan tavalla, joka ei sovellu traumaa kantavalle.

Traumainformoitu ohjaaminen laajentaa joogaa tai tietoisuustaitoja ohjaavan ymmärrystä ihmisen aivojen ja hermoston toiminnasta ja niiden vaikutuksesta olemiseemme, käyttäytymiseemme ja sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Lisääntynyt ymmärrys trauman luonteesta antaa kehollisia harjoituksia ohjaavalle mahdollisuuden toimia tavoilla, jotka tukevat harjoitukseen osallistuvan turvallisuuden tunnetta, toimijuutta ja valinnanvapautta sekä välttävät uudelleentraumatisoitumista.

Traumainformoidusta ohjauksesta hyötyvät kaikki joogan ja tietoisuustaitojen harjoituksia tekevät. Traumainformoitu ohjaus tekee harjoituksista saavutettavampia ja turvallisempia ja kunnioittaa jokaista harjoituksia tekevää.

Mikä on trauma

Traumaksi kutsutaan tapahtumaa tai tapahtumien sarjaa, joka uhkaa ihmisen olemassaoloa tai koskemattomuutta ja ylittää yksilön sieto- tai käsittelykyvyn. (Korhonen 2021)

Yhdysvaltalainen psykiatrian erikoislääkäri Bessel van der Kolk on tehnyt uraa uurtavaa työtä trauman ja traumasta toipumisen parissa.

van der Kolk kuvaa trauman olevan tapahtuma, joka ylittää keskushermostomme sietokyvyn, ja muuttaa tapaa, jolla käsittelemme ja muistamme muistoja.

Trauma on paljon muutakin kuin kertomus jostain menneestä tapahtumasta. Traumaa kantava ihminen elää traumaattista kokemusta yhä uudelleen tässä hetkessä. (van der Kolk 2017)

Yhdysvaltain hallintoon kuuluva SAMSHA (Substance Abuse and Mental Health Service Administration) on keskeinen kansainvälisen traumainformoidun systeemin mallin kehittäjä.

SAMSHAn määritelmä traumalle on seuraava:

”Individual trauma results from an event, series of events, or set of circumstances that is experienced by an individual as physically or emotionally harmful or life threatening and that has lasting adverse effects on the individual’s functioning and mental, physical, social, emotional, or spiritual well-being.”

Trauma on SAMSHAn määritelmän mukaan seuraus tapahtumasta, tapahtumasarjasta tai olosuhteista, jotka yksilö kokee fyysisesti tai psyykkisesti vahingollisina tai henkeä uhkaavina.

Traumalla on pitkäaikaiset haitalliset vaikutukset yksilön toimintakykyyn sekä psyykkiseen, fyysiseen, sosiaaliseen, emotionaaliseen tai hengelliseen hyvinvointiin. (SAMSHA 2014)

Trauma voi siis muuttaa ihmisen olemista, käyttäytymistä ja vuorovaikutusta toisten kanssa. (van der Kolk 2017; Burke Harris 2019; Berger 2019)

MIstä trauma voi syntyä

Traumasta keskusteltaessa on tärkeää ymmärtää, miten moninaiset trauman juuret voivat olla. Trauman kanssa eivät elä ainoastaan ihmiset, jotka esimerkiksi elävät tai ovat eläneet konfliktialueella.

Trauma voi syntyä mistä tahansa vaikeasta kokemuksesta, joka ylittää yksilön kestokyvyn. Kokemus tallentuu yksilön kehoon traumaksi.

Trauma voi syntyä yksittäisestä tapahtumasta kuten väkivallan kohteeksi tai liikenneonnettomuuteen joutumisesta. Trauma voi syntyä myös läheisen ihmisen menettämisestä, avioerosta tai sairastumisesta.

Trauman syynä voi olla luonnonkatastrofi, sota tai terrorismi, väkivaltaisessa yhteisössä tai lähisuhteessa eläminen, onnettomuus ja lääketieteelliset hätätilanteet, vakava tai pitkittynyt sairaus taikka fyysistä tai seksuaalista hyväksikäyttöä.

Traumaattinen kokemus ei välttämättä aiheuta fyysistä vahinkoa ihmiselle. Trauma voi syntyä myös emotionaalisesta kokemuksesta tai toiseen kohdistuvan fyysisen vahingon näkemisestä.

Myös digitaalisen väkivallan kohteeksi joutuminen voi synnyttää trauman.

Aina trauma ei ole yksilöitävissä yksittäiseksi tapahtumaksi. Trauma voi olla myös sarja tapahtumia tai tapahtumatta jääviä asioita.

Trauma voi olla pysyvää vaille jäämistä tai emotionaalista hylkäämistä. Tällaisesta usein pitkäkestoisesta ja suhteessa lapselle tai nuorelle läheiseen ihmiseen syntyneestä traumasta käytetään englanniksi käsitettä complex trauma, monimuotoinen trauma.

Monimuotoinen trauma vaikuttaa syvällisin ja moninaisin tavoin lapsen tai nuoren kehitykseen. Tällaisen traumatisoitumisen luonnetta ja vaikutuksia ymmärretään usein vielä melko heikosti. (van der Kolk 2005)

MIten trauma syntyy

Stressireaktio syntyy kehossamme, kun hermostomme havaitsee jotain uhkaavaa. Uhaksi kokemamme voi olla asia tai ihminen ympäristössämme. Hermostomme voi tulkita myös kehollisen tuntemuksen, tunteen tai ajatuksen uhaksi.

Hermostomme havaitsema uhka käynnistää aivojemme hälytysjärjestelmän, joka saa kehomme toimimaan välittömästi. Voi olla, että emme ehdi tiedostaa uhkaa ennen kuin kehomme jo toimii.

Kehomme pyrkii vastaamaan uhkaan taistelemalla, pakenemalla tai jähmettymällä. Jos selviydymme uhaksi kokemastamme tilanteesta, palautuu sisäinen tasapainomme vähitellen.

Tilanteessa, jossa emme pysty reagoimaan uhkaan, aivomme pyrkivät yhä selviytymään tilanteesta stressihormoneja erittämällä. Pakenemiskäskyjen lähettäminen voi jatkua vielä pitkään tapahtuman jälkeen. (van der Kolk 2017)

Keho jää siis ikään kuin ”jumiin” uhkatilanteeseen ja saattaa elää sitä läpi yhä uudelleen. Näin syntyy trauma.

Traumasta keskusteltaessa on hyvä erottaa potentiaalisesti traumaattisen tapahtuman ja trauman käsitteet toisistaan.

Trauman syntyminen on yksilöllistä, ja kaksi ihmistä voi reagoida samaan tilanteeseen eri tavoin. Kaikista vaikeista ja potentiaalisesti traumaattisista tapahtumista ei synny ihmiselle traumaa.

Länsimaissa väestöstä 35–90 prosenttia kokee elämänsä aikana sellaisen järkyttävän tilanteen, että se voi aiheuttaa lääketieteellisesti diagnosoitavan stressihäiriön. (Käypä hoito -suositus 2022)

Vaikeita lapsuudenkokemuksia (engl. adverse childhood experiences; ACE), jotka voivat synnyttää trauman, lienee yli puolella väestöstä vähintään yksi. (Felitti ym. 1998)

TRAUMA muuttaa aivojen ja hermoston toimintaa

Trauma muuttaa aivojemme toimintaa ja voi lapsuudessa ja nuoruudessa koettuna vaikuttaa aivojen kehitykseen. (Cook ym. 2005)

Trauman kanssa elävän aivot ja hermosto jäävät hälytystilaan, jossa uusia uhkia ja vaaroja sekä traumaattisista kokemuksista muistuttavia tilanteita havaitaan helpommin.

Aivojen palohälytin, mantelitumake, reagoi entistä valppaammin mahdollisiin uhkiin ja käynnistää herkemmin voimakkaan stressireaktion.

Vaikka mantelitumakkeen tehtävänä on normaalistikin reagoida mieluummin liian herkästi kuin ei ollenkaan, kasvattaa trauma virhetulkintojen mahdollisuutta. (van der Kolk 2017)

Traumaa kantava saattaa siis tulkita herkemmin toisten ihmisten tekoja, sanoja ja ilmeitä uhkaaviksi. Myös erilaiset tilanteet ja ympäristöt sekä niiden äänet ja hajut voivat muistuttaa traumasta ja tulla tulkituiksi uhkina.

Traumasta voivat muistuttaa toisten ihmisten silmissä arkipäiväisiltä tuntuvat asiat, jotka traumaa kantavan kehomielessä yhdistyvät traumaattiseen kokemukseen.

Aivojen palohälyttimenä toimivaa mantelitumaketta avustaa muistikeskus, hippokampus, jonka tehtävänä on mm. verrata aistiemme välityksellä aivoihin saapuvia uusia tietoja aikaisempiin kokemuksiimme.

Traumaa kantavalla hippokampuksen toiminta häiriintyy. Hippokampus ei ole saanut prosessoitua traumaan liittyviä muistoja niin, että ne siirtyisivät osaksi ihmisen muita elämänkokemuksia.

Verratessaan uutta aistitietoa aikaisempiin kokemuksiin hippokampus saattaa liittää uuden tiedon traumakokemukseen ja viestittää mantelitumakkeelle hätätilanteesta.

Myös loogisesta päättelystä, toimintamme suunnittelusta ja tietoisista päätöksistä vastaavien aivojen etuotsalohkojen toiminta häiriintyy.

Mantelitumakkeen ja etuotsalohkojen välisen tasapainon järkkyminen vaikuttaa mm. tunteiden käsittelyyn ja impulssien säätelyyn. (van der Kolk 2017)

Nämä aivojen tapahtumaketjut ovat nopeita ja osin tai kokonaan tietoisen ajattelumme ulottumattomissa. Traumaa kantava ei siis välttämättä ehdi tietoisesti havaitsemaan reaktiotaan tai vaikuttamaan siihen.

Myös myönteiset kokemukset muovaavat aivojamme

Trauma muuttaa aivojemme ja hermostomme toimintaa. Turvallisessa ympäristössä ja suhteessa toisiin, turvallisiin ihmisiin aivojemme on mahdollista muovautua traumaattisten kokemusten jälkeen myös myönteiseen suuntaan.

Positiiviset korjaavat kokemukset (engl. positive and compensatory experiences, PACE), varsinkin toisten ihmisten kanssa koettu turvallinen ja ravitseva vuorovaikutus, voivat kumota haitallisten kokemusten vaikutuksia. (Hays-Grudo & Morris 2020; Bethell ym. 2016)

Sekä vaikeat että myönteiset kokemukset voivat siis muovata aivojamme. Tätä ihmisen aivojen kykyä luoda uusia hermosoluja ja hermoyhteyksiä kutsutaan muovautumisperiaatteeksi. (Huotilainen & Peltonen 2017)

Jooga ja tietoisuustaidot voivat osaltaan olla tukena siinä, että trauman kanssa elävä voi vähitellen palauttaa yhteyttä omaan kehoonsa sekä vahvistaa pystyvyyden ja toimijuuden tunnettaan.

TRAUMAinformoidun kohtaamisen pääperiaatteet

Traumainformoituun kohtaamiseen esimerkiksi terveydenhuollossa tai koulussa sisältyy neljä pääperiaatetta (SAMSHA 2014):

trauman luonteen ja yleisyyden ymmärtäminen,
trauman oireiden tunnistaminen,
osaaminen trauman kanssa elävän ihmisen kohtaamisessa sekä
uudelleentraumatisoitumisen välttäminen.

Myös traumainformoidun joogan ja tietoisuustaitojen ohjaamisen tulisi sisältää nämä neljä periaatetta.

Periaatteet eivät kuitenkaan vielä tarkemmin kerro siitä, millaista joogan tai tietoisuustaitojen ohjaaminen käytännössä on.

MITÄ ON TRAUMAinformoitu ohjaaminen joogassa

Traumainformoituna joogana saatetaan kuvata erilaisia ohjaustapoja. Niin kuin paljoin esillä oleville sanoille usein käy, ne saattavat saada käyttäjästään riippuen erilaisia merkityksiä.

Traumainformoidun lähestymistavan neljä periaatetta eivät määrittele tarkemmin, millaista traumainformoidun joogan ohjaaminen käytännössä on.

Ohjauksen kuvaileminen traumainformoiduksi ei vielä riitä kertomaan osallistujalle, mitä hänellä on odotettavissa.

Osa traumainformoitua ohjaamista joogassa on sen kommunikoiminen selkeästi, mitä kyseinen joogatunti sisältää.

Trauman kanssa elävät reagoivat eri tavoin eri asioihin. Traumainformoidun ohjaustavan puitteissa emme voi varautua kaikkeen tai välttää kaikki mahdollisia tilanteita.

Traumainformoitu ohjaustapa sisältää kuitenkin sellaisia periaatteita, jotka luovat osallistujalle mahdollisuuden vahvistaa omassa tahdissaan yhteyttä kehoonsa.

TRAUMAINFORMOIDUN OHJAUSTAVAN SUUNTAVIIVOJa

Ennakoitavuus – Trauman kanssa elävälle ennakoitavuus on keskeisessä asemassa. Esimerkiksi joogatunnin kuvauksessa olisi pyrittävä viestimään mahdollisimman selkeästi harjoituksen sisältö ja kulku. Ohjauksessa tulisi pysyttäytyä tässä kuvauksessa.
Harjoitusten valinta – Traumainformoituun ohjaamiseen eivät sovellu kaikki joogan ja tietoisuustaitojen harjoitukset. Esimerkiksi voimakkaat hengitysharjoitukset, hyvin haavoittuvaiseen asentoon johtavat liikkeet, mielikuvien käyttäminen sekä kosketuksella avustaminen voivat olla omiaan laukaisemaan traumaoireita. Hengityksen havainnoinnille tulisi aina antaa vaihtoehto.
Vaihtoehdot – Kaikille liikkeille ja harjoituksille olisi tärkeää antaa vaihtoehtoja, joista osallistuja voi valita.
Äänenkäyttö ja sanavalinnat – Ohjaajan äänenkäytöllä – sekä äänen voimakkuudella että laadulla – on merkitystä. Ohjauskielen tulisi aina olla kutsuvaa, osallistujan valinnanvapautta tukevaa ja neutraalia.
Hiljaisuus – Eri ihmisillä on erilainen suhde hiljaisuuteen. Traumainformoidussa ohjaamisessa pitkiä hiljaisuuden jaksoja olisi hyvä välttää. Jos sanallisessa ohjauksessa tulee tauko, olisi ohjaajan hyvä sanoittaa se osallistujille ennen hiljaisuuden alkamista.
Musiikki – Musiikkia olisi käytettävä harkiten. Musiikilla on monia myönteisiä vaikutuksia aivoillemme. Musiikki vaikuttaa kuitenkin vireystilaamme ja voi myös herättää muistoja vaikeista kokemuksista. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää laulujen sanoitukseen.
Mielikuvat – Mielikuvien käyttämistä tulisi välttää. Ohjaajan tulisi myös välttää sen määrittelemistä, miltä jonkin liikkeen tai harjoituksen pitäisi tuntua.
Kosketuksen välttäminen – Kosketuksella on tutkitusti myönteisiä vaikutuksia. Traumainformoituun ohjaukseen se ei kuitenkaan kuulu.
Toimijuuden tukeminen – Traumainformoidun ohjaamisen tavoitteena on osallistujan toimijuuden palauttamisen ja vahvistamisen tukeminen. Trauman kanssa elävä saattaa kokea tarvetta miellyttää ohjaajaa. Joogaa ja tietoisuustaitoja ohjaavan on tärkeää tunnistaa ohjaustilanteeseen sisältyvä valta-asetelma ja pyrkiä purkamaan sitä tukemalla osallistujan toimijuutta.

Lue lisää traumainformoitua joogaa koskevista suosituksista: Bridging Body and Mind: Consideration for Trauma-Informed Yoga (Justice, Brems & Ehlers, 2018).

Kenelle TRAUMAinformoitu jooga sopii

Vaikka traumainformoidun ohjaustavan keskiössä ovat trauman kanssa elävät, hyötyy traumainformoidusta joogasta jokainen jooga- ja tietoisuustaitoharjoituksiin osallistuva.

Traumainformoitu ohjaustapa tekee harjoituksista saavutettavampia ja turvallisempia. Traumainformoitu ohjaaminen kunnioittaa jokaista osallistujaa ja pyrkii osallistujan omavoimaistamiseen ja toimijuuden vahvistamiseen.

Joogaa ja tietoisuustaitoja ohjaavan on hyvä lähteä liikkeelle siitä oletuksesta, että kaikilla ryhmässä olevilla on jonkinlaisia vaikeita kokemuksia taustallaan.

Traumainformoitu ohjaustapa on yksilöä kunnioittavaa ja kunkin osallistujan omaan kokemukseen keskittyvää ulkoisten odotusten sijaan.

Kenen Olisi hyvä osata ohjata TRAUMAinformoidusti

Jokaisen jonkinlaista ohjaus-, opetus- tai valmennustyötä tekevän sekä erityisesti lasten ja nuorten parissa toimivan olisi hyvä saada perusymmärrys traumateoriasta sekä traumainformoidusta kohtaamisesta.

Jooga ja tietoisuustaidot itsessään eivät aiheuta traumaa, ellei ohjaustilanteessa tapahdu jotain traumatisoivaa. Harjoitukset voivat kuitenkin nostaa esiin vaikeita kokemuksia.

Siksi jokaisen joogaa ja tietoisuustaitoja ohjaavan olisi hyvä osata toimia ja ohjata traumainformoidusti.

Traumaattisen tilanteen uudelleeneläminen on kehomielelle äärimmäisen kuormittavaa ja muodostaa riskin uudelleentraumatisoitumiselle. Joogaa ja tietoisuustaitoja tulisi osata ohjata tavoilla, jotka ovat omiaan välttämään uudelleentraumatisoimista.

Siksi osallistujan valinnanvapaudella, ohjattavilla harjoituksilla, tavalla, jolla hengitystä havainnoidaan, ohjaajan sanavalinnoilla ja äänensävyllä sekä kosketuksen pois jättämisellä on iso merkitys traumainformoidussa ohjaustavassa.

TRAUMAinformoidun joogan menetelmiä

Traumainformoitu jooga voi toimia yleiskäsitteenä traumainformoidulle ohjaustavalle joogassa. Traumainformoitu jooga ei käsitteenä kuitenkaan kerro, millaisia harjoituksia ohjaaja on valinnut mukaan ja miten hän niitä käytännössä ohjaa.

Traumasovellettu jooga ja traumasensitiivinen jooga ovat tiettyjä, tarkkarajaisesti määriteltyjä menetelmiä traumainformoidulle ja traumasovelletulle tai -sensitiiviselle tavalle ohjata joogaa.

Traumasovellettu jooga ja traumasensitiivinen jooga noudattavat tiettyjä ennalta määriteltyjä periaatteita, joiden tulisi toistua ohjaajalta toiselle.

Käsitteitä traumasovellettu ja traumasensitiivinen jooga tulisi käyttää vain, jos on käynyt näiden nimenomaisten menetelmien koulutuksen.

TRAUMASOVELLETTU JOOGA

Traumasovellettu jooga on voimakkaan stressin, trauman ja mielenterveyden haasteiden tueksi kehitetty erityinen joogamenetelmä.

Traumasovelletussa joogassa kaikkien harjoituksia ja ohjaustapaa koskevien valintojen taustalla on monitieteinen lähestymistapa ja ymmärrys trauman laaja-alaisesta luonteesta ja vaikutuksista.

Traumasovelletun joogan (ruots. Traumaanpassad yoga) on kehittänyt yhteistyössä traumaterapeuttien, psykologien, fysioterapeuttien, tutkijoiden ja potilaiden kanssa ruotsalainen joogaterapeutti Josefin Wikström.

Wikström on ohjannut joogaa yli 15 vuotta trauman kanssa eläville ryhmille mm. Intiassa, Yhdysvalloissa sekä Ruotsin vankeinhoitolaitoksessa, oikeuspsykiatrialla sekä lasten- ja nuortenpsykiatrialla. Wikström toimii Prison Yoga Projectin Euroopan ohjelmajohtajana ja koulutuskoordinaattorina.

Traumasovelletun joogan vaikutuksia on tutkittu Ruotsissa vankilassa (Kerekes, Fielding & Apelqvist 2017). Jooga vaikutti myönteisesti tutkimukseen osallistuneiden emotionaaliseen hyvinvointiin sekä impulsiivisuuteen ja asosiaaliseen käyttäytymiseen.

Tällä hetkellä traumasovelletun joogan vaikutuksia tutkitaan Ruotsin nuorisokodeissa (Kerekes 2021) sekä Yhdysvalloissa New Yorkin osavaltiossa lasten- ja nuortenpsykiatrialla.

Traumasovellettu jooga on yksi suositelluista kehollisista menetelmistä psykiatri Bessel van der Kolkin Jäljet kehossa -teoksen ruotsinnoksessa (Kroppen håller räkningen, Akademius Förlag 2021).

Traumasovelletun joogan opettajakoulutuksen käyneet voivat käyttää nimikettä traumasovelletun joogan opettaja (TAY-300).

TRAUMASENSITIIVINEN JOOGA

Traumasensitiivinen jooga trauman kanssa elävien tueksi kehitetty erityinen joogamenetelmä. Traumasensitiivisen joogan keskiössä on erityisesti kehityksellinen ja monimuotoinen trauma.

Traumansensitiivisen joogan (engl. Trauma Sensitive Yoga) on kehittänyt yhdysvaltalainen joogaopettaja David Emerson.

Traumasensitiivistä joogan vaikutuksia on tutkittu traumaperäisen stressihäiriön hoidon tukena (Price ym. 2017; Nguyen-Feng ym. 2020).

Traumasensitiivisen joogan opettajakoulutuksen käyneet voivat käyttää nimikettä Trauma Center Trauma Sensitive Yoga Facilitator (TCTSY-F).

TRAUMASENSITIIVINEN MINDFULNESS

Traumasensitiivinen mindfulness on oma menetelmänsä traumainformoidun mindfulnessin ohjaamiseen.

Traumasensitiivisen mindfulnessin (engl. Trauma-Sensitive Mindfulness) on kehittänyt yhdysvaltalainen David Treleaven.

TRAUMAinformoitu jooga ei ole trauman hoitoa

Traumainformoitu jooga tai mikään muukaan jooga ei ole trauman hoitoa.

Trauman hoito tapahtuu aina terveydenhuollossa tai sairaanhoidossa, ja trauman hoidosta vastaavat vain siihen koulutuksen saaneet terveydenhuollon ammattilaiset.

Jokaisella meillä ohjaus-, opetus- tai valmennustyötä tekevällä on kuitenkin sekä vastuu että mahdollisuus omalta osaltamme pyrkiä toimimaan tavoilla, jotka lisäävät osallistujien turvallisuuden tunnetta ja ehkäisevät uudelleentraumatisoitumista.

POHDITTAVAA JOOGAA JA TIETOISUUSTAITOHARJOITUKSIA OHJAAVALLE

Onko minulla riittävästi tietoa trauman vaikutuksista joogan ja tietoisuustaitojen harjoittamiseen ja ohjaamiseen?
Tunnistanko oman ammatillisen osaamiseni rajat?
Kunnioitanko jokaisen osallistujan valinnanvapautta ja tuen osallistujaa tämän valinnoissa?

POHDITTAVAA JOOGAAN JA TIETOISUUSTAITOHARJOITUKSIIN OSALLISTUVALLE

Mitä tarvitsen, jotta voisin kokea oloni turvalliseksi?
Tunnenko vapautta valita, mitkä harjoitukset teen ja miten ne teen?
Koenko, että harjoituksia ohjaava tukee valintojani ja sitä, jos haluan lopettaa harjoituksen tekemisen?

Opi lisää traumainformoidusta joogasta

Traumainformoidusta ohjaamisesta opit traumasovelletun joogan peruskoulutuksessa (TAY-70). Lue lisää koulutuksesta.

LÄHTEET

Berger, E. (2019) Multi-tiered approaches to trauma-informed care in schools: a systematic review. School Mental Health 11, 650–664.
doi: 10.1007/s12310-019-09326-0

Bethell, C., Gombojav, N., Solloway, M. & Wissow, L. (2016) Adverse Childhood Experiences, Resilience and Mindfulness-Based Approaches: Common Denominator Issues for Children with Emotional, Mental, or Behavioral Problems. Child and Adolescent Psychiatric Clinics of North America 2016 Apr;25(2):139-56.
doi: 10.1016/j.chc.2015.12.001

Burke Harris, N. (2019) Syvälle ulottuvat juuret. Turvattomasta lapsuudesta tasapainoiseen aikuisuuteen. Helsinki: Basam Books.

Cook, A., Spinazzola, J., Ford, J., Lanktree, C., Blaustein, M., Cloitre, M. & Liautaud, J. (2005) Complex trauma in children and adolescents. Psychiatr. Ann. 35, 390–398.
doi: 10.3928/00485713-20050501-05

Felitti, V. J., Anda, R. F., Williamson, D. F., Spitz, A. M., Edwards, V., Koss, M. P. & Marks, J. S. (1998) Relationship of childhood abuse and household dysfunction to many of the leading causes of death in adults. The Adverse Childhood Experiences (ACE) Study. American Journal of Preventive Medicine 1998 May;14(4):245–58.
doi: 10.1016/s0749-3797(98)00017-8

Hays-Grudo, J., & Morris, A. S. (2020) Protective and compensatory experiences: The antidote to ACEs. In J. Hays-Grudo & A. S. Morris, Adverse and protective childhood experiences: A developmental perspective (pp. 23–40). American Psychological Association.
doi: 10.1037/0000177-002

Huotilainen & Peltonen (2017) Tunne aivosi. Helsinki: Otava.

Justice, L., Brems, C. & Ehlers, K. (2018) Bridging Body and Mind: Considerations for Trauma-Informed Yoga. Int J Yoga Therap. 2018 Nov;28(1):39-50. https://doi.org/10.17761/2018-00017R2

Kerekes, N. (2021) Yoga as Complementary Care for Young People Placed in Juvenile Institutions—A Study Plan. Frontiers in Psychiatry 12:575147.
doi: 10.3389/fpsyt.2021.575147

Kerekes, N., Fielding, C. and Apelqvist, S. (2017) Yoga in Correctional Settings: A Randomized Controlled Study. Frontiers in Psychiatry 8:204.
doi: 10.3389/fpsyt.2017.00204

Korhonen, L. (2021) Traumaattiset kokemukset ja traumaperäiset häiriöt. Duodecim Terveyskirjasto. Kustannus Oy Duodecim.
www.terveyskirjasto.fi/pla00031

Käypä hoito -suositus (2022) Traumaperäinen stressihäiriö. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Psykiatriyhdistys ry:n ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä.
https://www.kaypahoito.fi/hoi50080

Nguyen-Feng, V. N., Hodgdon, H., Emerson, D., Silverberg, R., & Clark, C. J. (2020) Moderators of treatment efficacy in a randomized controlled trial of trauma-sensitive yoga as an adjunctive treatment for posttraumatic stress disorder. Psychological Trauma: Theory, Research, Practice, and Policy, 12(8), 836–846.
doi: 10.1037/tra0000963

Price, M., Spinazzola, J., Musicaro, R., Turner, J., Suvak, M., Emerson, D. & van der Kolk, B. (2017) Effectiveness of an Extended Yoga Treatment for Women with Chronic Posttraumatic Stress Disorder. J Altern Complement Medicine 2017 Apr 1; 23(4): 300–309.
doi: 10.1089/acm.2015.0266

SAMSHA (2014) SAMSHA’s Concept of Trauma and Guidance for a Trauma-Informed Approach. Prepared by SAMSHA’s Trauma and Justice Strategic Initiative, July 2014. Luettu 25.1.2023.
https://ncsacw.acf.hhs.gov/userfiles/files/SAMHSA_Trauma.pdf

van der Kolk, B. (2017) Jäljet kehossa. Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. Helsinki: Viisas Elämä.

van der Kolk, B. (2005) Developmental trauma disorder: toward a rational diagnosis for children with complex trauma histories. Psychiatr. Ann. 35, 401–408.
doi: 10.3928/00485713-20050501-06

]]><![CDATA[ELÄINJOOGA-kortit - 10+1 tapaa käyttää kortteja lasten kanssa]]>Thu, 19 Mar 2020 11:32:02 GMThttps://www.perhejooga.fi/blogi/elainjooga-kortit-101-tapaa-kayttaa-kortteja-lasten-kanssa

Oletko jo tutustunut Eläinjooga-kortteihin yhdessä lasten kanssa? Joogaopettaja ja kuvittaja Meri Mort on suunnitellut ja toteuttanut upeat Eläinjooga-kortit, jotka sopivat käytettäviksi sekä kotona, päivähoidossa että koulussa. Lue Perhejoogan vinkit korttien käyttöön.

Lasten joogakortteja on tarjolla paljon erilaisia. Eläinjooga-korttien toinen, päivitetty painos vastaa sisällöltään ja liikkeiltään sitä, mitä Perhejoogan koulutuksissa lasten joogan suhteen opiskellaan.

Suositut Eläinjooga-kortit löydät Meri Mortin verkkokaupasta suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Tästä postauksesta löydät 10 + 1 vinkkiä siihen, miten voit käyttää kortteja lasten kanssa.

1. Lempikortti

Anna lapsen valita itselleen lempikortti korttipakan erilaisista korteista. Tunnustelkaa, miltä juuri tämän lempieläimen liike tuntuu. Lempikortin liikkeen voi opettaa myös muille lapsille.

2. Kortti tälle päivälle

Nostakaa yksi kortti juuri tälle päivälle. Lukekaa yhdessä kortin teksti ja pohtikaa, millaisessa tilanteessa kortin viestistä voisi olla hyötyä. Tehkää kortin liike yhdessä ja tunnustelkaa, miltä kehossa tuntuu ennen ja jälkeen eläinjoogaliikkeen tekemisen. Tämän voi toteuttaa päivähoidossa tai koululuokassa myös niin, että kukin lapsi saa vuorollaan nostaa päivän kortin ja opettaa sen liikkeen muille

3. Valitkaa viisi korttia

Tehkää ikioma joogaharjoitus, jonka voitte tehdä vaikka joka päivä. Valitkaa yhdessä lasten kanssa viisi korttia, joiden eläimet liikuttavat kehoa eri suuntiin. Tehkää iloinen harjoitus yhdessä niin usein kuin mahdollista. Tunnustelkaa, miltä joogaaminen tuntuu eri päivinä.

4. Pantomiimi kortista

Leikkikää eläinjoogapantomiimia. Jokainen saa vuorollaan näyttää toisille jonkin liikkeen. Muut arvaavat, mikä eläin on kyseessä.

5. Anna lasten ohjata toisilleen

Me aikuiset ohjaamme lapsia ihan riittävästi päivän aikana. Anna lasten ohjata välillä toisiaan vaikka pareittain tai kolmen hengen ryhmissä! Anna jokaisen parin valita muutama kortti. Kumpikin saa ohjata toiselle korttien eläinjoogaliikkeitä. Lukutaitoiset lapset voivat lukea ohjeet – mutta ohjeet voi myös kertoa omin sanoin.

6. Olotilaan sopiva kortti

Kaikki päivät eivät ole samanlaisia eivätkä kaikki hetket ole keskenään samanlaisia. Joskus olo on energinen ja reipas, toisinaan väsyttää ja tekisi mieli käpertyä kerälle kuin Eläinjooga-korttien Ilves. Poimikaa tähän hetkeen ja tämän hetken vireystilaan sopiva kortti yhdessä lapsen kanssa. Miltä minusta tuntuu juuri nyt? Millainen eläinjoogaliike tuntuisi mukavalta tehdä?

7. Tehkää tarina

Joogasadut ovat upea tapa tuoda joogaharjoitus lasten ulottuville. Tehkää yhdessä tarina, jossa käytätte Eläinjooga-kortteja. Millaiseen satuun sukellatte? Perhejoogan lasten joogaohjaajakoulutuksessa opit ohjaamaan ja kirjoittamaan omia joogasatuja.

8. Suunnitelkaa oma joogatunti

Ota lapset mukaan joogatunnin suunnitteluun. Kun olette jooganneet jonkin aikaa yhdessä, löytyy lapsilta varmasti ideoita siihen, millaisia joogaliikkeitä ja missä järjestyksessä yhteen joogahetkeen voisi sisällyttää. Itse suunnitellessa syntyy omannäköinen joogaharjoitus!

9. Joogaa parin kanssa

Joogaaminen parin kanssa on hauskaa! Kaverijooga ei sovi kaikille lapsiryhmille, mutta toisinaan sille on ehdottomasti paikkansa. Kokeilkaa joogata korttien joogaliikkeitä yhdessä parin kanssa. Miten joogaavat yhdessä kaksi karhua tai kaksi pupua?

10. Piirtäkää kortista

Luovat harjoitukset ovat osa lasten joogaa. Varatkaa joogahetkeä varten valmiiksi piirustusvälineet ja piirtäkää korteista.

+1 Kysy lapsilta, miten kortteja voisi käyttää

Anna lasten osallistua kertomalla, millaisia ideoita heillä on korttien käytölle. Jätä kortit lasten ulottuville niin, että ne voi halutessaan ottaa päivän aikana mukaan leikkiin. Saat varmasti uusia ideoita ennen kuin arvaatkaan!

Päivitetty 20.2.2023.

Tulostettavat lasten joogakortit

Oletko jo tutustunut Joogakamut - Lasten jooga- ja mindfulness-kortteihin? Lataa itsellesi tulostettavat lasten joogakortit täältä.

]]><![CDATA[Lapsen hengitys virtaa vapaasti - miksi luonnollinen hengitys on niin tärkeä]]>Thu, 14 Nov 2019 05:39:06 GMThttps://www.perhejooga.fi/blogi/hyva-hengitys-miksi-se-on-niin-tarkea

Oletko pysähtynyt katsomaan, miten pieni vauva tai vaikkapa lemmikkieläin rentoutuneena hengittää? Vauvan ja pienen lapsen hengitys on usein luonnollista, virtaavaa hengitystä. Mitä hengitykselle myöhemmin tapahtuu ja miksi hyvä hengitys on niin tärkeä?

Kun katsot pientä lasta tai vaikkapa lattialla pötköttävää lemmikkikoiraa tai -kissaa, voit huomata, miten hengitys tuntuu liikuttavan koko pientä lapsenkehoa tai raukeana makoilevaa lemmikkiä. On kuin koko keho liikkuisi hengityksen tahdissa, kohoillen ja laskien sisään- ja uloshengitysten tahdissa.

Kun sitten tuot huomion omaan hengitykseesi, teetkö saman havainnoin?

Voi olla, että luet tätä rentoutuneena ja hengitys tuntuu virtaavan vapaana. Tai voi olla, että tunnistat itsesi siitä, missä moni meistä aikuisista omassa elämässään on: hieman kiireisenä, aavistuksen jännittyneenä, joskus tosi stressaantuneena. Ja tämä heijastuu suoraan hengitykseemme.

Lapsen luonnollisesta hengityksestä aikuisten maailmaan

Vauvojen ja leikki-ikäisten lasten hengitys on usein vielä varsin luonnollista ja vapaasti virtaavaa. Jossain vaiheessa jotain kuitenkin tapahtuu.

Lapsi menee kouluun ja alkaa istua pidempiä aikoja paikoillaan. Ulkoisia vaatimuksia suoriutumisesta alkaa tulla yhä enemmän. Aikuiset ympärillä ovat kiireisiä ja hengittävät pinnallisesti – heidänkin vireystilansa tarttuu lapsiin.

Kun päästään teini-ikään, tulevat mukaan kuvioihin tiukat vaatteet ja ulkonäköpaineet. Vatsaa vetää ehkä suuren osan ajasta hieman sisäänpäin, mikä sekin osaltaan vaikuttaa hengitykseen.

Aikuisena moni meistä on jo kadottanut arjen melskeessä yhteyden luonnollisena soljuvaan, rauhoittavaan hengitykseen. Mitä asialle voi tehdä?

”Meidän ei tarvitse harjoitella hengitystä pysyäksemme hengissä. Toisaalta hengityksen harjoittamisen voi kokea perustavalla tasolla vastuun ottamisena omasta elämästä.”
- Malla Rautaparta, Hyvän hengityksen anatomia

Teksti jatkuu kuvan alapuolella.

Kuva: Niki Strbian Photography

Hyvän hengityksen anatomia

Neurologian fysioterapeutti, joogaopettaja ja kulttuuriantropologi Malla Rautaparta avaa hengityksen merkityksellisyyttä kirjassaan Hyvän hengityksen anatomia (Basam Books 2019).

Yksinkertaisimmillaan selitettynä hengitys on kaasujenvaihtoa: hapen saamista elimistön käyttöön ja hiilidioksidin poistamista elimistöstä.

Ja koko kauneudessaan hengitys on niin valtavan paljon enemmän. Hengitys on

rajapinta sisäisen maailmamme ja ulkoisen maailman välillä.
väylä havainnoimaan kehomme sisäistä tilaa – hyvänolontunteineen, kipuineen ja muine tuntemuksineen.
suoraan yhteydessä tunteisiimme, jotka ilmenevät kehossamme.
kutsu rauhoittua hiljaisuuteen.

Hengityksen havainnoiminen voi olla läsnäoloharjoitus, joka tuo meidät menneen tai tulevan pohtimisesta takaisin tähän hetkeen; ainoaan hetkeen, joka meillä on.

Harjoittaminen avaa tilaa hyvälle hengitykselle

Hyvän hengityksen anatomia avaa selkeästi kuvien kera hengityksen fysiologiaa: Miten hengitys ja hengityselimet kehossamme toimivat ja mitkä tekijät rajoittavat hyvää hengitystä. Toisinaan pelkän tiedon saaminen auttaa tekemään pieniä muutoksia.

Lisäksi Hyvän hengityksen anatomia sisältää harjoituksia, jotka tekevät tilaa hengitykselle ja joiden myötä voi asettua harjoittelemaan hengityksen havainnoimista. Harjoitukset on selkeästi kuvitettu ja selitetty ja niiden avulla pääsee alkuun, vaikkei olisi joogaan tutustunutkaan. Harjoitukset ovat rauhallisia, tunnustelevia ja tyynnyttäviä ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi ilta-aikana tehtäviksi.

Kirja ei musta-valkokuvineen ja uusiopapereineen ole visuaalisesti kovin erityinen, mutta sen ulkoasun ei kannata antaa hämätä. Sisältö on nimittäin niin valtavan tärkeää, sellaista, jota ihan jokaisen soisi tietävän hengityksestä sekä auttaakseen itseään että tehdäkseen arjestaan sellaista, jossa myös lapsilla on tilaa säilyttää yhteys luonnolliseen, virtaavaan hengitykseensä.

Päivitetty 20.2.2023.

Opi lapsille ja nuorille soveltuvia hengityksen havainnointiharjoituksia

Lasten ja nuorten joogan peruskoulutuksessa opit ymmärtämään, miten voit tukea lapsen luonnollisen hengityksen säilyttämistä. Lue lisää täältä.

]]><![CDATA[Rauhoittava iltajooga auttaa lasta laskeutumaan unille]]>Sun, 10 Nov 2019 12:40:44 GMThttps://www.perhejooga.fi/blogi/hengitellen-hyville-unille-nain-teet-lasten-kanssa-rauhoittavan-iltajoogan

Illalla on tarve saada keho ja mieli rauhoittumaan päivän jäljiltä. Kun nukkumaanmenon aika alkaa lähestyä, saattavat kierrokset vain lisääntyä. Unille asettumisessa auttaa rauhallinen iltajooga.

Joinain iltoina lapsella saattaa olla ylimääräistä energiaa, joka on jäänyt päivän aikana purkamatta. Toisena iltana lapsi on niin väsynyt, että hänen on hankala olla paikoillaan. Kummassakin tilanteessa nukkumaanmenon lähestyminen saattaa saada aikaan hepulin.

Pelkkä käsky "rauhoitu" auttaa harvoin, sillä se ei anna lapselle selkeitä keinoja harjoitella itsesäätelyä.

Rauhallinen iltajooga ohjaa kehoa ja mieltä eli kehomieltä rauhoittumaan ja rentoutumaan. Joogahetki tasapainottaa hermostoa, laskee stressitasoja, vahvistaa vuorovaikutusta vanhemman kanssa ja tyynnyttää väsynyttä ja levotonta mieltä.

Rauhallisen joogatuokion aikana lapsella on mahdollisuus:

saada vanhemman huomiota ja läheisyyttä ennen nukkumaanmenoa.
purkaa kehosta ylimääräistä energiaa rauhallisella liikkumisella ilman, että keho ja mieli menevät ylikierroksille.
tyynnyttää kehoa ja mieltä tekemällä hermostoa rauhoittavia ja keskittymään ohjaavia joogaliikkeitä.
alkaa laskeutua kohti rentoutuneempaa olotilaa, jossa nukahtaminen on mahdollista.

Tähän iltajoogaan tarvitaan hetki häiriötöntä aikaa, mukavat vaatteet ja esteetöntä tilaa liikkeiden tekemiseen. Iltajoogan voi tehdä lapsen iltarytmiin sopivassa vaiheessa ennen tai jälkeen muiden iltatoimien.

Puu

Asetu seisomaan, jalat hieman erillään toisistaan. Tunne miten jalkapohjat ovat tukevasti matossa.

Hengitä rauhallisesti ja ojenna kädet kohti kattoa. Anna ylävartalon taipua lempeästi sivulle, ojenna käsivarsiasi pitkiksi kohti kattoa.

Kokeile, voitko hengittää rauhallisesti. Missä tunnet hengityksesi? Voitko tuntea, miten kehosi saa pituutta ja päivän aikana kertyneet jännitykset pääsevät purkautumaan hengityksesi mukana?

Taivuta myös toiselle puolelle. Voit toistaa vielä kummankin puolen.

Surffari

Asetu seisomaan ja ota toisella jalalla pitkä askel taakse. Etummaisen jalan varpaat osoittavat suoraan eteenpäin. Takimmaisen jalan varpaat osoittavat etuviistoon. Napa ja rintakehä suoraan sivulle.

Ojenna kädet hartioiden jatkeiksi: etummainen käsi suoraan eteenpäin, takimmainen käsi suoraan taaksepäin.

Kokeile, miten keskittyneeksi ja tyyneksi voit itsesi tuntea. Voitko tuntea, miten jalkasi ovat vakaasti lattialla ja sormenpääsi ojentuvat kauas toisistaan? Hengitä rauhallisesti. Vaihda jalat toisinpäin ja tee sama toiselle puolelle.

Perhonen

Istu alustalle ja tuo jalkapohjat vastakkain. Anna jalkojesi olla kuin perhosen siivet.

Voit tehdä lempeitä siiveniskuja ja huomata samalla, miten hengität. Hetken kuluttua voit pysäyttää liikkeen, sulkea silmäsi. Huomaa, miten hengität nyt.

Tunnustele, minkä värinen sinun perhosesi on juuri nyt. Voit taivuttaa ylävartaloa hieman eteenpäin rauhallisesti ja tunnustellen.

Kivi

Asetu polvien päälle istumaan. Tuo leuka lähelle rintaa ja rullaa ylävartalo kohti lattiaa.

Otsa voi laskeutua alustalle tai voit laittaa kädet otsan alle. Käsivarret voivat olla myös vartalon vierellä, jos se tuntuu mukavalta.

Huomaa, miten hengität. Tunnetko hengityksen selässäsi? Kokeile hengittää tässä hetken aikaa ihan rauhassa, liikkumatta kuin kivi. Kun nouset ylös, tuo kädet pään vierelle ja rullaa rauhallisesti takaisin istumaan.

Jalat seinää vasten

Asetu istumaan seinän viereen, kylki seinää vasten. Kallistu rauhallisesti toinen, seinästä poispäin oleva kylki edellä lattialle niin, että selkäsi laskeutuu lattialle ja voit nostaa jalat seinälle.

Huomaa, miten hengität. Voit jäädä hengittämään tähän rauhallisesti. Voitko tuntea, miten jalat saavat pehmetä ja levätä päivän touhujen jäljiltä?

Koukista sitten polvia ja laske jalat rauhallisesti alas lattialle niin, että pääset nousemaan istumaan.

Kauniita unia!

Päivitetty 22.2.2023

]]><![CDATA[LAsten ja nuorten jooga harjoittaa SAMOJA taitoja joita älypuhelin heikentää - TIEDÄTKÖ NÄMÄ ASIAT ÄLYPUHELIMISTA]]>Tue, 13 Aug 2019 11:40:30 GMThttps://www.perhejooga.fi/blogi/7-seikkaa-jotka-jokaisen-kasvattajan-tulee-tietaa-alypuhelimista

Älypuhelimet ovat tulleet elämäämme jäädäkseen. Niillä on esimerkiksi sosiaalisten suhteiden, tiedon saatavuuden ja oppimisenkin kannalta paljon myönteisiä puolia, mutta älylaitteilla on myös varjopuolensa. Joogahetkelle älypuhelimet voivat muodostua haasteeksi, jos lapset ja nuoret eivät halua luopua niistä. Toisaalta jooga voi tarjota vastapainoa ja harjoitusta juuri niille asioille, joihin älylaitteet vaikuttavat kielteisesti. Tiesitkö nämä seitsemän seikkaa älypuhelimista?

Digilaitteiden ulkoiluttamia lapsia ja aikuisia (kyllä, huomaan itsekin puhelimeni ulkoiluttavan minua useammin kuin haluaisin) katsoessani mietin, millaista älypuhelimen käyttö mahtaa olla sisätiloissa, jos leikkipaikalla ja kavereiden seurassakin puhelin vie kaiken huomion.

Olen kuullut monta kertaa aikuisen sanovan, että digilaitteiden käytöstä pitää tehdä kohtuullista keskustelemalla lapsen kanssa.

Ikävä tosiasia on, että aivojemme – ja aivan erityisesti lapsen ja nuoren kehittyvien aivojen – kanssa ei tästä asiasta pelkkä keskusteleminen auta. Aivomme nimittäin toimivat tavalla, jolla ne ovat kehittyneet toimimaan kauan, kauan ennen ensimmäistäkään digilaitetta.

Ruotsalainen psykiatrian ylilääkäri Anders Hansen kirjoittaa valtavan mainiossa kirjassaan Skärmjärnan siitä, millaisia vaikutuksia digilaitteilla, niiden sovelluksilla, sosiaalisella medialla ja aivan erityisesti jatkuvasti mukanamme kulkevalla älypuhelimella on aivoihimme ja sitä kautta koko hyvinvointiimme. Tai pahoinvointiimme.

Kokosin tähän postaukseen seitsemän seikkaa, jotka jokaisen vanhemman, kasvattajan ja lasten parissa toimivan tulisi tietää älypuhelimesta, kun antaa sen lapsen käyttöön – tai käyttää sitä itse.

Ihmisen aivot ovat samanlaiset kuin 10 000 vuotta sitten

Pohjustukseksi mielenkiintoinen seikka: aivomme ovat miltei tismalleen samanlaiset kuin 10 000 vuotta sitten eläneillä esi-isillämme, jotka elivät metsästäjä-keräilijöinä.

Elämämme on kuitenkin muuttunut noista ajoista valtavasti. Erityisesti viimeisen parin sadan vuoden aikana ihmisen elinympäristö on kokenut teollistumisen myötä valtavan mullistuksen. Digitalisaation tuoma muutos ympäristössämme ja elintavoissamme on ollut kenties huimempi kuin koskaan ennen.

Aivomme sen sijaan ovat kehittyneet toisenlaisissa olosuhteissa, toisenlaisia olosuhteita varten.

Miten tämä liittyy älypuhelimen käyttöön? Siten, että aivomme toimivat samoin kuin tuolloin noin 10 000 vuotta sitten. Suhteessa digilaitteisiin samoin kuin ihan kaikkeen muuhunkin.

Ja tämän älypuhelinten, sovellusten ja sosiaalisen median kehittäjät ovat tienneet paremmin kuin hyvin.

1. Älypuhelin pitää yllä jatkuvaa stressitilaa

Aivomme ovat kehittyneet huomaamaan vaarat ja uhat. Esi-isiemme kohdalla vaarojen havaitseminen ajoissa oli suoraan yhteydessä hengissä pysymiseen. Siksi aivojemme hälytysjärjestelmä, HPA-akseli, toimii aina mieluummin liian herkästi kuin yhden kerran liian harvoin.

Aivojen hypotalamus (H) lähettää viestin aivolisäkkeelle (pituitary gland, P), joka puolestaan valjastaa lisämunuaiset (adrenal glands, A) tuottamaan stressihormoni kortisolia. Kortisolia tarvitaan taistelemiseen (fight) tai pakenemiseen (flight). Siis toimintoihin, joita esi-isämme tarvitsivat kohdatessaan uhan, vaikkapa petoeläimen.

Nykypäivänä meitä ei useimmiten uhkaa leijona tai käärme. Sen sijaan HPA-akselin aktivoi mikä tahansa muu stressaavaksi kokemamme tilanne, vaikkapa esiintymistilanne, älypuhelimesta löytyvä sähköpostiviesti, sosiaalisen median kommentti tai se, saammeko tarpeeksi tykkäyksiä somessa.

Älypuhelimen käyttö siis aktivoi aivojemme hälytysjärjestelmän ja pitää sitä toiminnassa miltei koko ajan.

Mitä se tarkoittaa käytännössä? Sitä, että kehomme on jatkuvassa hälytystilassa ja tunnemme itsemme hermostuneiksi ja levottomiksi. Kehomme on valmiina taistelemaan tai pakenemaan. Ja sitä, että lepoon liittyvistä toiminnoista kuten nukkumisesta ja ruuansulatuksesta tulee vaikeaa. Aivot päättävät huolehtia niistä joskus myöhemmin.

2. Älypuhelin koukuttaa aivomme haluamaan jatkuvasti lisää

Aivomme tuottavat monenlaisia välittäjäaineita, joiden tehtävänä on viedä viestejä aivosolujen välillä. Yksi välittäjäaineista on nimeltään dopamiini. Sen tehtävänä on ohjata meitä asioiden ja tekemisten pariin, jotka ovat meille (elin)tärkeitä. Dopamiini ohjaa meitä esimerkiksi keskittymään syömiseen, kun näemme ruokaa.

Älypuhelimia ja niiden sovelluksia kehittämässä on ollut ja on käyttäytymistieteiden asiantuntijoita, jotka tuntevat tämän aivojemme palkitsemisjärjestelmän erinomaisen hyvin.

Älypuhelimen, pelien ja sosiaalisen median käyttö aktivoi dopamiinin tuotannon. Kun poimimme puhelimen käteemme, tarkistamme sähköpostit tai skrollailemme somessa, aivomme saavat annoksen dopamiinia.

Tartumme älypuhelimeemme keskimäärin joka kymmenes minuutti valveilla ollessamme (puolet nuorista aikuisista vähintään kerran yölläkin!). Saamme siis satoja kertoja päivässä tuon dopamiiniannoksen.

Ja kun aivomme oppivat, että kännykän käyttämisestä saa tuon annoksen, tulkitsevat aivot kännykän käytön niin tärkeäksi, että siihen täytyy keskittyä ja sitä täytyy saada lisää.

3. Digilaitteiden kehittäjät rajaavat omien lastensa digiaikaa

Älypuhelimien ja niiden sovellusten kehittäjät rajoittavat omien lastensa digilaitteiden käyttöä tai eivät anna heidän käyttää niitä.

Tietotekniikkayhtiö Applen edesmennyt perustaja Steve Jobs kertoi rajoittavansa tiukasti omien lastensa digilaitteiden käyttöä.
Ohjelmistoyritys Microsoftin perustaja Bill Gatesin lapset eivät saaneet älypuhelinta ennen 14 vuoden ikää.
Sosiaalisen median tykkäystoimintojen kehittäjät ovat kertoneet katuvansa ja olevansa huolissaan siitä, mitä ovat luoneet.
Monet Piilaakson keskeiset digiosaajat rajaavat omaa digiaikaansa esimerkiksi asentamalla älylaitteisiin niiden käyttöä rajoittavia sovelluksia.

Miksi? Koska he tietävät sen, miten ja mihin laitteet ja sovellukset on luotu.
Tämän pitäisi kertoa meille muille vanhemmille ja kasvattajille varsin paljon.

4. Pelkkä älypuhelimen läsnäolo häiritsee keskittymistä, oppimista ja muistia

Eikö älypuhelimen sitten voisi vain antaa olla? Kyllähän sitä voi olla käyttämättä, vaikka se kulkisi mukana, eikö vain?

Vain aniharvalle meistä asia on näin yksinkertainen. Sen lisäksi, että älypuhelin saa aivojemme palkitsemisjärjestelmän hyrräämmään ja vaatimaan jatkuvasti lisää käyttöä, on tutkimuksissa todettu, että pelkkä älypuhelimen läsnäolo riittää häiritsemään meitä monin tavoin.

Pelkästään se, että älypuhelin on pöydällä, laukussa tai repussa lähellämme ja aivomme joutuvat vastustamaan halua tarttua siihen, heikentää keskittymistä, muistia, oppimista ja sosiaalista kanssakäymistämme. Niin valtavan kiinnostava puhelin on aivoillemme.

Älypuhelimen käyttö sekä sen pelkkä läsnäolo vaikkapa koululuokassa syö kykyämme keskittyä pitkäjänteiseen työskentelyyn. Sitä myöten heikkenee kykymme oppia asioita esimerkiksi siksi, että työmuistimme on jatkuvasti liian kuormittunut ja pitkäkestoisten muistojen tallentaminen vaikeutuu.

Ja toisaalta – olemme jo niin kiintyneitä puhelimiimme, että myös älypuhelimesta luopuminen saa liikkeelle lisää stressihormoni kortisolia. Erityisesti niillä, jotka käyttävät puhelintaan paljon.

5. Älypuhelin vähentää kiinnostustamme sosiaaliseen kanssakäymiseen

Yhteys muihin ihmisiin on hyvinvointimme kannalta yksi keskeisimpiä asioita. Mutta älypuhelin onnistuu vaikuttamaan myös siihen, miten innostuneita olemme kohtaamaan muita ihmisiä kasvokkain ja seurustelemaan heidän kanssaan.

Älypuhelimia koskevissa tutkimuksissa on huomattu, että pelkkä älypuhelimen läsnäolo tekee kasvokkain tapahtuvasta kohtaamisesta toisen ihmisen kanssa vähemmän mielekkään.

Toisaalta kykymme tuntea empatiaa, siis kykymme asettua toisen ihmisen asemaan, tarvitsee kehittyäkseen nimenomaan kasvokkain kohtaamista. Sosiaalisessa mediassa tapahtuva kanssakäyminen ei siihen riitä.

6. Älypuhelimen käyttö rikkoo unen

Älypuhelimen käyttö seuraa meitä myös yöhön. Mitä enemmän puhelinta käyttää, sitä heikompaa on uni. Puhelin yöpöydällä on niin ikään heikko ratkaisu – sen läsnäolo paitsi heikentää myös lyhentää unta.

Älypuhelimen käyttäminen etenkin iltaisin rikkoo unemme hidastamalla vuorokausirytmiämme säätelevän melatoniin tuotantoa tai siirtämällä sen tuotannon alkamista jopa kahdella tai kolmella tunnilla.

Lisäksi puhelin kaikkine mahdollisuuksineen aktivoi aivomme stressitilaan. Ja stressitilassa nukahtaminen on paljon vaikeampaa. Sehän tarkoittaa aivoillemme vaaranpaikkaa, eikä silloin ole turvallista nukkua.

7. Älypuhelimen käyttö on yhteydessä masennukseen ja ahdistukseen

Mutta kun lasten ja nuorten elämä on sosiaalisessa mediassa. Oletko kuullut tämän perustelun?

Sosiaalinen elämä sosiaalisessa mediassa ei kuitenkaan välttämättä kohenna lapsen tai nuoren vointia. Sosiaalisen median käyttöä koskevissa tutkimuksissa on voitu todeta, että ahkera sosiaalisen median käyttö voi itse asiassa saada ihmisen tuntemaan itsensä entistä yksinäisemmäksi.

Tutkimuksissa on voitu liittää älypuhelimen käyttö sekä masennukseen että ahdistuneisuuteen. Eniten aikaa sosiaalisessa mediassa viettävillä on suurempi riski saada univaikeuksia, masentua ja stressaantua.

Sen lisäksi, että älypuhelimen käyttö itsessään lisää taipumusta ahdistukseen ja masennukseen, vie digiaika huomion ja ajan mieltä suojaavilta asioilta kuten liikunnalta ja kasvokkain tapahtuvalta sosiaaliselta kanssakäymiseltä.

MIKÄ neuvoksi

Älypuhelin näyttäisi olevan hyvä renki, mutta ilmeisen huono isäntä. Sopivassa määrin käytettynä sen hyvät puolet ehkä peittoavat huonot.

Haasteelliseksi älypuhelimen kohtuukäytön tekee se, että itse puhelin sekä siihen ladattavat sovellukset ja sosiaalinen media on nimenomaan suunniteltu koukuttamaan meidät käyttämään niitä mahdollisimman paljon.

Erityisen pulmallista tämä on ajatellen lapsia ja nuoria, joiden aivot ovat vasta kehittymässä. Nykytiedon mukaan aivot kehittyvät lähemmäs 30 ikävuoteen saakka.

Viimeisenä kehittyy aivojen etuotsalohko, joka huolehtii mm. impulssikontrollista – siis juuri siitä, että pystymme (ainakin toisinaan) vastustamaan kännykkään tarttumista. Ja ajanjakso, jolloin aivojen palkitsemisjärjestelmän dopamiinintuotanto on korkeimmillaan, on teini-ikä. Tämä yhdistelmä tekee teineistä erityisen haavoittuvia kännykän koukuttavuudelle.

Jooga ja tietoisuustaidot ovat yksi tapa tukea sekä lasten että aikuisten hyvinvointia ja vaikuttaa juuri niihin asioihin, joita älypuhelimen käyttö heikentää: harjoittaa keskittymiskykyä, rauhoittumista, rentoutumista ja kehotietoisuutta ja sitä myöten tukea kykyämme levätä, nukkua, palautua, oppia uutta ja kohdata toisia ihmisiä.

Päivitetty 20.2.2023

]]><![CDATA[Rauhallisia ja tärkeitä arkihetkiä - Näillä vinkeillä innostat lasta joogaamaan]]>Mon, 26 Nov 2018 10:04:45 GMThttps://www.perhejooga.fi/blogi/6-vinkkia-joilla-saat-lapsesi-innostumaan-joogasta

Voiko lapsen saada kotona innostumaan joogasta? Osaanko minä joogata lapsen kanssa? Kyllä ja kyllä! Lapsen kanssa joogaaminen on paitsi hauskaa myös hyödyllistä. Näillä vinkeillä saat innostettua lastasi joogaamaan kanssasi.

Joogalla on sekä kehollemme että mielellemme valtavasti tutkittuja hyötyjä. Jooga hoitaa kehoamme ylläpitäen ja kehittäen muun muassa liikkuvuutta, tasapainoa, voimaa ja koordinaatiokykyä. Joogaharjoitus auttaa meitä rentoutumaan, palautumaan ja siten säätelemään stressiä.

Mielellemme jooga tarjoaa lepohetken, kun voimme keskittää huomiomme kehoon ja liikkumiseen. Rentoutuminen ja hengityksen havainnointi auttavat mieltämme ottamaan tauon jatkuvasta ajattelemisesta ja palautumaan siitä aiheutuvasta kuormituksesta.

Samat ensiarvoisen tärkeät hyödyt on myös lasten joogalla. Miten lapsen sitten saa innostumaan joogaamisesta kotona?

Näiden vinkkien avulla saat herätettyä lapsesi mielenkiinnon joogahetkeä kohtaan.

1. Joogaa itse

Lapset seuraavat meidän aikuisten esimerkkiä. Olet varmasti ollut tilanteessa, jossa lapsi ei tee niin kuin sanot - vaan niin kuin itse teet. Tämä pätee onneksi myös joogaan.

Joogaa siis itse, vaikkapa pieni hetki. Kun lapset huomaavat, että jooga on osa sinun päiviäsi ja elämääsi, hekin kiinnostuvat siitä. Ja jos he huomaavat, että joogahetki saa sinut rauhalliseksi, saatat jopa saada neuvon joogata tilanteissa, joissa tunteesi kuumenevat!

2. Tee joogahetkestä innostava

Joogahetken on tarkoitus olla kutsuva – sekä meille aikuisille että lapsille. Me aikuiset toki saatamme toisinaan mennä joogatunnille silloinkin, kun ei huvittaisi, mutta usein haluamme mennä tunnille, joka tuntuu meistä kutsuvalta.

Tee joogahetkestä kotona myös lapselle houkutteleva ja mieluinen. Varaa joogalle riittävästi aikaa, rauhoitu ensin itse ja pidä joogahetki suoritusvapaana, iloisena ja hyväntuulisena kohtaamisena lapsen kanssa.

3. Heittäydy mukaan

Lasten joogassa voidaan tavata erilaisia eläimiä, kasveja tai vaikkapa satuhahmoja. Mitä enemmän uskallat itse heittäytyä mukaan joogaamaan, sitä varmemmin saat lapset innostumaan. Ääntele, hyppele ja hassuttele mukana. Sulje silmät, hengittele ja rauhoitu, kun on sen aika.

Osoita lapselle, että joogahetki on sinullekin tärkeä ja että on hauskaa innostua joogaamisesta! Unohda vaatimukset siitä, miltä joogan mielikuviesi mukaan tulisi näyttää. Luota siihen, että osaat joogata juuri oikein, tämä asenne tarttuu myös lapseen.

4. Pidä jooga esillä arjessa

Aseta joogamatto, lasten joogakortit tai muu joogahetkestä muistuttava lapsen ulottuville. Jos laitat matot ja tarvikkeet vaatehuoneen perälle, ei lapsi niitä muista eikä sopivalla hetkellä saa sieltä haettua. Kun tavarat ovat käden ulottuvilla, on helppo tarttua hetkeen, jolloin tekee mieli joogata.

5. Luo pieniä joogahetkiä

Kokeile vaihtaa viisi tai kymmenen minuuttia somen selailusta tai sähköpostien tarkistamisesta joogahetkeen. Tehkää yksi tai kaksi joogaliikettä yhdessä tai hengitelkää hetki rauhallisesti. Tee joogahetkestä sellainen kohtaamisen tuokio, jota lapsi odottaa ja josta hän muistuttaa itse

6. Anna lapsen ohjata sinua

Tämä on vinkeistä kenties tärkein: anna lapsen ohjata sinua. Viskaa ulos ikkunasta odotukset siitä, millainen oikean joogahetken tulisi olla. Anna lapsen näyttää mallia. Hän on mestari keksimään joogaliikkeitä, näyttämään sinulle esimerkkiä ja liikkumaan liikkumisen ilosta.

Anna lapsen olla joogaopettaja ja nauti myös loppurentoutuksesta köllötellen, jos lapsi sen sinulle ohjaa!

Päivitetty 20.2.2023

]]>

AUTISMI JA "AUDHD"

KEHOTIETOISUUTTA JA STRESSINSÄÄTELYÄ

AUtismi lasten ja nuorten joogassa

LUE MYÖS

ADHD on neurotyyppi

ADHD-piirteet suhteessa ympäristöön

ADHD-piirteet ovat yksilöllisiä

ADHD lasten ja nuorten joogassa

LUE MYÖS

Neuromoninaisuuden sanastoa

Suuntaviivoja joogan OHJAAMIseEN

Tilaa olla mukana omana itsenään

Opi ohjaamaan lasten ja nuorten joogaa

LUE MYÖS

Lahjoja lapsen hermostolle

Mikä on trauma

MIstä trauma voi syntyä

MIten trauma syntyy

TRAUMA muuttaa aivojen ja hermoston toimintaa

Myös myönteiset kokemukset muovaavat aivojamme

TRAUMAinformoidun kohtaamisen pääperiaatteet

MITÄ ON TRAUMAinformoitu ohjaaminen joogassa

TRAUMAINFORMOIDUN OHJAUSTAVAN SUUNTAVIIVOJa

Kenelle TRAUMAinformoitu jooga sopii

Kenen Olisi hyvä osata ohjata TRAUMAinformoidusti

TRAUMAinformoidun joogan menetelmiä

TRAUMAinformoitu jooga ei ole trauman hoitoa

Opi lisää traumainformoidusta joogasta

1. Lempikortti

2. Kortti tälle päivälle

3. Valitkaa viisi korttia

4. Pantomiimi kortista

5. Anna lasten ohjata toisilleen

6. Olotilaan sopiva kortti

7. Tehkää tarina

8. Suunnitelkaa oma joogatunti

9. Joogaa parin kanssa

10. Piirtäkää kortista

+1 Kysy lapsilta, miten kortteja voisi käyttää

Tulostettavat lasten joogakortit

Lapsen luonnollisesta hengityksestä aikuisten maailmaan

Hyvän hengityksen anatomia

Harjoittaminen avaa tilaa hyvälle hengitykselle

Opi lapsille ja nuorille soveltuvia hengityksen havainnointiharjoituksia

Ihmisen aivot ovat samanlaiset kuin 10 000 vuotta sitten

1. Älypuhelin pitää yllä jatkuvaa stressitilaa

2. Älypuhelin koukuttaa aivomme haluamaan jatkuvasti lisää

3. Digilaitteiden kehittäjät rajaavat omien lastensa digiaikaa

4. Pelkkä älypuhelimen läsnäolo häiritsee keskittymistä, oppimista ja muistia

5. Älypuhelin vähentää kiinnostustamme sosiaaliseen kanssakäymiseen

6. Älypuhelimen käyttö rikkoo unen

7. Älypuhelimen käyttö on yhteydessä masennukseen ja ahdistukseen

​MIKÄ neuvoksi

1. Joogaa itse

2. Tee joogahetkestä innostava

3. Heittäydy mukaan

4. Pidä jooga esillä arjessa

5. Luo pieniä joogahetkiä

6. Anna lapsen ohjata sinua

MIKÄ neuvoksi