LAsten ja nuorten jooga harjoittaa SAMOJA taitoja joita älypuhelin heikentää - TIEDÄTKÖ NÄMÄ ASIAT ÄLYPUHELIMISTA

Älypuhelimet ovat tulleet elämäämme jäädäkseen. Niillä on esimerkiksi sosiaalisten suhteiden, tiedon saatavuuden ja oppimisenkin kannalta paljon myönteisiä puolia, mutta älylaitteilla on myös varjopuolensa. Joogahetkelle älypuhelimet voivat muodostua haasteeksi, jos lapset ja nuoret eivät halua luopua niistä. Toisaalta jooga voi tarjota vastapainoa ja harjoitusta juuri niille asioille, joihin älylaitteet vaikuttavat kielteisesti. Tiesitkö nämä seitsemän seikkaa älypuhelimista?

Digilaitteiden ulkoiluttamia lapsia ja aikuisia (kyllä, huomaan itsekin puhelimeni ulkoiluttavan minua useammin kuin haluaisin) katsoessani mietin, millaista älypuhelimen käyttö mahtaa olla sisätiloissa, jos leikkipaikalla ja kavereiden seurassakin puhelin vie kaiken huomion.

Olen kuullut monta kertaa aikuisen sanovan, että digilaitteiden käytöstä pitää tehdä kohtuullista keskustelemalla lapsen kanssa.
 
Ikävä tosiasia on, että aivojemme – ja aivan erityisesti lapsen ja nuoren kehittyvien aivojen –  kanssa ei tästä asiasta pelkkä keskusteleminen auta. Aivomme nimittäin toimivat tavalla, jolla ne ovat kehittyneet toimimaan kauan, kauan ennen ensimmäistäkään digilaitetta.
 
Ruotsalainen psykiatrian ylilääkäri Anders Hansen kirjoittaa valtavan mainiossa kirjassaan Skärmjärnan siitä, millaisia vaikutuksia digilaitteilla, niiden sovelluksilla, sosiaalisella medialla ja aivan erityisesti jatkuvasti mukanamme kulkevalla älypuhelimella on aivoihimme ja sitä kautta koko hyvinvointiimme. Tai pahoinvointiimme.
 
Kokosin tähän postaukseen seitsemän seikkaa, jotka jokaisen vanhemman, kasvattajan ja lasten parissa toimivan tulisi tietää älypuhelimesta, kun antaa sen lapsen käyttöön – tai käyttää sitä itse.

Ihmisen aivot ovat samanlaiset kuin 10 000 vuotta sitten

Pohjustukseksi mielenkiintoinen seikka: aivomme ovat miltei tismalleen samanlaiset kuin 10 000 vuotta sitten eläneillä esi-isillämme, jotka elivät metsästäjä-keräilijöinä.
 
Elämämme on kuitenkin muuttunut noista ajoista valtavasti. Erityisesti viimeisen parin sadan vuoden aikana ihmisen elinympäristö on kokenut teollistumisen myötä valtavan mullistuksen. Digitalisaation tuoma muutos ympäristössämme ja elintavoissamme on ollut kenties huimempi kuin koskaan ennen.
 
Aivomme sen sijaan ovat kehittyneet toisenlaisissa olosuhteissa, toisenlaisia olosuhteita varten.
 
Miten tämä liittyy älypuhelimen käyttöön? Siten, että aivomme toimivat samoin kuin tuolloin noin 10 000 vuotta sitten. Suhteessa digilaitteisiin samoin kuin ihan kaikkeen muuhunkin.
 
Ja tämän älypuhelinten, sovellusten ja sosiaalisen median kehittäjät ovat tienneet paremmin kuin hyvin.

1. Älypuhelin pitää yllä jatkuvaa stressitilaa

Aivomme ovat kehittyneet huomaamaan vaarat ja uhat. Esi-isiemme kohdalla vaarojen havaitseminen ajoissa oli suoraan yhteydessä hengissä pysymiseen. Siksi aivojemme hälytysjärjestelmä, HPA-akseli, toimii aina mieluummin liian herkästi kuin yhden kerran liian harvoin.
 
Aivojen hypotalamus (H) lähettää viestin aivolisäkkeelle (pituitary gland, P), joka puolestaan valjastaa lisämunuaiset (adrenal glands, A) tuottamaan stressihormoni kortisolia. Kortisolia tarvitaan taistelemiseen (fight) tai pakenemiseen (flight). Siis toimintoihin, joita esi-isämme tarvitsivat kohdatessaan uhan, vaikkapa petoeläimen.
 
Nykypäivänä meitä ei useimmiten uhkaa leijona tai käärme. Sen sijaan HPA-akselin aktivoi mikä tahansa muu stressaavaksi kokemamme tilanne, vaikkapa esiintymistilanne, älypuhelimesta löytyvä sähköpostiviesti, sosiaalisen median kommentti tai se, saammeko tarpeeksi tykkäyksiä somessa.
 
Älypuhelimen käyttö siis aktivoi aivojemme hälytysjärjestelmän ja pitää sitä toiminnassa miltei koko ajan.
 
Mitä se tarkoittaa käytännössä? Sitä, että kehomme on jatkuvassa hälytystilassa ja tunnemme itsemme hermostuneiksi ja levottomiksi. Kehomme on valmiina taistelemaan tai pakenemaan. Ja sitä, että lepoon liittyvistä toiminnoista kuten nukkumisesta ja ruuansulatuksesta tulee vaikeaa. Aivot päättävät huolehtia niistä joskus myöhemmin.

2. Älypuhelin koukuttaa aivomme haluamaan jatkuvasti lisää

Aivomme tuottavat monenlaisia välittäjäaineita, joiden tehtävänä on viedä viestejä aivosolujen välillä. Yksi välittäjäaineista on nimeltään dopamiini. Sen tehtävänä on ohjata meitä asioiden ja tekemisten pariin, jotka ovat meille (elin)tärkeitä. Dopamiini ohjaa meitä esimerkiksi keskittymään syömiseen, kun näemme ruokaa.
 
Älypuhelimia ja niiden sovelluksia kehittämässä on ollut ja on käyttäytymistieteiden asiantuntijoita, jotka tuntevat tämän aivojemme palkitsemisjärjestelmän erinomaisen hyvin.
 
Älypuhelimen, pelien ja sosiaalisen median käyttö aktivoi dopamiinin tuotannon. Kun poimimme puhelimen käteemme, tarkistamme sähköpostit tai skrollailemme somessa, aivomme saavat annoksen dopamiinia.
 
Tartumme älypuhelimeemme keskimäärin joka kymmenes minuutti valveilla ollessamme (puolet nuorista aikuisista vähintään kerran yölläkin!). Saamme siis satoja kertoja päivässä tuon dopamiiniannoksen.
 
Ja kun aivomme oppivat, että kännykän käyttämisestä saa tuon annoksen, tulkitsevat aivot kännykän käytön niin tärkeäksi, että siihen täytyy keskittyä ja sitä täytyy saada lisää.

3. Digilaitteiden kehittäjät rajaavat omien lastensa digiaikaa

Älypuhelimien ja niiden sovellusten kehittäjät rajoittavat omien lastensa digilaitteiden käyttöä tai eivät anna heidän käyttää niitä.

• Tietotekniikkayhtiö Applen edesmennyt perustaja Steve Jobs kertoi rajoittavansa tiukasti omien lastensa digilaitteiden käyttöä.
• Ohjelmistoyritys Microsoftin  perustaja Bill Gatesin lapset eivät saaneet älypuhelinta ennen 14 vuoden ikää.
• Sosiaalisen median tykkäystoimintojen kehittäjät ovat kertoneet katuvansa ja olevansa huolissaan siitä, mitä ovat luoneet.
• Monet Piilaakson keskeiset digiosaajat rajaavat omaa digiaikaansa esimerkiksi asentamalla älylaitteisiin niiden käyttöä rajoittavia sovelluksia.

 
Miksi? Koska he tietävät sen, miten ja mihin laitteet ja sovellukset on luotu.
Tämän pitäisi kertoa meille muille vanhemmille ja kasvattajille varsin paljon.

4. Pelkkä älypuhelimen läsnäolo häiritsee keskittymistä, oppimista ja muistia

Eikö älypuhelimen sitten voisi vain antaa olla? Kyllähän sitä voi olla käyttämättä, vaikka se kulkisi mukana, eikö vain?
 
Vain aniharvalle meistä asia on näin yksinkertainen. Sen lisäksi, että älypuhelin saa aivojemme palkitsemisjärjestelmän hyrräämmään ja vaatimaan jatkuvasti lisää käyttöä, on tutkimuksissa todettu, että pelkkä älypuhelimen läsnäolo riittää häiritsemään meitä monin tavoin.
 
Pelkästään se, että älypuhelin on pöydällä, laukussa tai repussa lähellämme ja aivomme joutuvat vastustamaan halua tarttua siihen, heikentää keskittymistä, muistia, oppimista ja sosiaalista kanssakäymistämme. Niin valtavan kiinnostava puhelin on aivoillemme.
 
Älypuhelimen käyttö sekä sen pelkkä läsnäolo vaikkapa koululuokassa syö kykyämme keskittyä pitkäjänteiseen työskentelyyn. Sitä myöten heikkenee kykymme oppia asioita esimerkiksi siksi, että työmuistimme on jatkuvasti liian kuormittunut ja pitkäkestoisten muistojen tallentaminen vaikeutuu.
 
Ja toisaalta – olemme jo niin kiintyneitä puhelimiimme, että myös älypuhelimesta luopuminen saa liikkeelle lisää stressihormoni kortisolia. Erityisesti niillä, jotka käyttävät puhelintaan paljon.

5. Älypuhelin vähentää kiinnostustamme sosiaaliseen kanssakäymiseen 

Yhteys muihin ihmisiin on hyvinvointimme kannalta yksi keskeisimpiä asioita. Mutta älypuhelin onnistuu vaikuttamaan myös siihen, miten innostuneita olemme kohtaamaan muita ihmisiä kasvokkain ja seurustelemaan heidän kanssaan.
 
Älypuhelimia koskevissa tutkimuksissa on huomattu, että pelkkä älypuhelimen läsnäolo tekee kasvokkain tapahtuvasta kohtaamisesta toisen ihmisen kanssa vähemmän mielekkään.
 
Toisaalta kykymme tuntea empatiaa, siis kykymme asettua toisen ihmisen asemaan, tarvitsee kehittyäkseen nimenomaan kasvokkain kohtaamista. Sosiaalisessa mediassa tapahtuva kanssakäyminen ei siihen riitä.

6. Älypuhelimen käyttö rikkoo unen

Älypuhelimen käyttö seuraa meitä myös yöhön. Mitä enemmän puhelinta käyttää, sitä heikompaa on uni. Puhelin yöpöydällä on niin ikään heikko ratkaisu – sen läsnäolo paitsi heikentää myös lyhentää unta.
 
Älypuhelimen käyttäminen etenkin iltaisin rikkoo unemme hidastamalla vuorokausirytmiämme säätelevän melatoniin tuotantoa tai siirtämällä sen tuotannon alkamista jopa kahdella tai kolmella tunnilla.
 
Lisäksi puhelin kaikkine mahdollisuuksineen aktivoi aivomme stressitilaan. Ja stressitilassa nukahtaminen on paljon vaikeampaa. Sehän tarkoittaa aivoillemme vaaranpaikkaa, eikä silloin ole turvallista nukkua.

7. Älypuhelimen käyttö on yhteydessä masennukseen ja ahdistukseen

Mutta kun lasten ja nuorten elämä on sosiaalisessa mediassa. Oletko kuullut tämän perustelun?
 
Sosiaalinen elämä sosiaalisessa mediassa ei kuitenkaan välttämättä kohenna lapsen tai nuoren vointia. Sosiaalisen median käyttöä koskevissa tutkimuksissa on voitu todeta, että ahkera sosiaalisen median käyttö voi itse asiassa saada ihmisen tuntemaan itsensä entistä yksinäisemmäksi.
 
Tutkimuksissa on voitu liittää älypuhelimen käyttö sekä masennukseen että ahdistuneisuuteen. Eniten aikaa sosiaalisessa mediassa viettävillä on suurempi riski saada univaikeuksia, masentua ja stressaantua.
 
Sen lisäksi, että älypuhelimen käyttö itsessään lisää taipumusta ahdistukseen ja masennukseen, vie digiaika huomion ja ajan mieltä suojaavilta asioilta kuten liikunnalta ja kasvokkain tapahtuvalta sosiaaliselta kanssakäymiseltä.

​MIKÄ neuvoksi

Älypuhelin näyttäisi olevan hyvä renki, mutta ilmeisen huono isäntä. Sopivassa määrin käytettynä sen hyvät puolet ehkä peittoavat huonot.
 
Haasteelliseksi älypuhelimen kohtuukäytön tekee se, että itse puhelin sekä siihen ladattavat sovellukset ja sosiaalinen media on nimenomaan suunniteltu koukuttamaan meidät käyttämään niitä mahdollisimman paljon.
 
Erityisen pulmallista tämä on ajatellen lapsia ja nuoria, joiden aivot ovat vasta kehittymässä. Nykytiedon mukaan aivot kehittyvät lähemmäs 30 ikävuoteen saakka.
 
Viimeisenä kehittyy aivojen etuotsalohko, joka huolehtii mm. impulssikontrollista – siis juuri siitä, että pystymme (ainakin toisinaan) vastustamaan kännykkään tarttumista. Ja ajanjakso, jolloin aivojen palkitsemisjärjestelmän dopamiinintuotanto on korkeimmillaan, on teini-ikä. Tämä yhdistelmä tekee teineistä erityisen haavoittuvia kännykän koukuttavuudelle.
 
Jooga ja tietoisuustaidot ovat yksi tapa tukea sekä lasten että aikuisten hyvinvointia ja vaikuttaa juuri niihin asioihin, joita älypuhelimen käyttö heikentää: harjoittaa keskittymiskykyä, rauhoittumista, rentoutumista ja kehotietoisuutta ja sitä myöten tukea kykyämme levätä, nukkua, palautua, oppia uutta ja kohdata toisia ihmisiä.

Päivitetty 20.2.2023