39 + 1 lahjaa, jotka hellivät lapsen autonomista hermostoa

Vuoden viimeisinä viikkoina moni meistä pyörittelee mielessään erilaisia lahjoihin liittyviä ajatuksia. Millaiset lahjat jättävät vaikutuksensa lapsen autonomiseen hermostoon ja aivoihin? Kokosin listan lahjoista, joita lastemme autonominen hermosto toivoisi.

Millaisia asioita sinä muistat lapsuutesi juhlapyhistä? Uskallan veikata, että moni meistä muistaa vahvimmin erilaisia tunteita, olivatpa ne mieluisan tai kivuliaan tuntuisia. Näihin tunteisiin liittyy jokin autonomisen hermostomme tila tai reaktio.

Jos lastemme autonominen hermosto saisi toivoa, millaisia lahjoja se toivoisi mukaansa? Kokosin 39 + 1 lahjaa, jotka jättävät jälkensä lapsen autonomiseen hermostoon ja aivoihin.

Lahjoja lapsen hermostolle

1. Aika - Me mittaamme useita asioita rahassa. Samalla saatamme jättää huomiotta sen, että jokainen tekeminen, jokainen omistamamme tavara, jokainen velvollisuutemme kuluttaa sitä aikaa, joka meillä on. Mitä haluamme opettaa lapsillemme ajasta? Jos tietäisimme, että aikaa olisi jäljellä vain tietty määrä, mitä asioita silloin valitsisimme? Ja mitä tapahtuisi, jos käyttäisimme hermostollisen tasapainon vaalimiseen saman verran aikaa kuin olemme käyttäneet hermostollisen epätasapainon syntymiseen?

2. Ainutlaatuisuus - Moni voi kilpailla kanssamme tiedoissa ja taidoissa, mutta kukaan ei korvaa meitä ainutlaatuisena yksilönä. Lapselle on hermostollisen turvallisuuden tunteen näkökulmasta välttämätöntä saada kokemuksia, joissa hän voi tuntea olevansa arvokas, hyväksytty ja rakastettu juuri sinä ainutkertaisena itsenään, joka hän on.

3. Auttaminen - Toisten auttaminen ja pienien hyvien tekojen tekeminen ei vaikuta vain autettavaan vaan myös meihin itseemme. Aivomme ja hermostomme kommunikoivat jatkuvasti keskenään, tiedostimme sen tai emme.

4. Ehdoton rakkaus - Syvimmällä meissä asuu tarve olla rakastettu ja hyväksytty sellaisena kuin olemme, kaikkine puolinemme. Hermostollemme on uhkaava tilanne, kun emme tunne itseämme hyväksytyksi. Kaukaisten esivanhempiemme oli liki mahdotonta selviytyä yksin, jos he jäivät oman ryhmänsä ulkopuolelle.

5. Haasteet - Haasteiden kohtaaminen, niiden parissa ponnisteleminen ja niistä selviytyminen on lapsen kasvulle ja kehitykselle keskeistä. Ja tarkoitan nyt yksilön hermostolle sopivia haasteita - en ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Sopivat haasteet lisäävät hermostollisen sietoikkunamme kapasiteettia.

6. Hassuttelu - Turvallinen huumori ja yhdessä hassuttelu tekevät tilaa lapsen hermostolle olla sosiaalisen liittymisen tilassa.

7. Itsemyötätunto - Olla itsensä ystävä, tunnistaa itsessään yleinen inhimillisyys ja suhtautua itseensä tietoisesti hyväksyen - sitä on itsemyötätunto. Itsemyötätunto auttaa meitä huolehtimaan itsestämme, suhteessa toisiin ihmisiin ja olemaan tyytyväisiä siihen, mitä meillä on. Itsemyötätunnon vahvistamaan lievittää myös ahdistuksen ja alakulon tunteita, auttaa meitä ottamaan sopivia riskejä ja ruokkii meissä kasvun asennetta. 

8. Itsetunto - Itsetuntomme kehittymseen vaikuttaa keskeisesti se, miten meille tärkeät ihmiset ovat vaikeissa tilanteissa meille puhuneet ja meihin suhtautuneet. Se, mitä tänään sanomme lapselle, muodostuu osaksi lapsen sisäistä ääntä ja hermostollisia reaktiomallejamme.

9. Kosketus - Syntymästämme saakka tarvitsemme turvallista kosketusta. Toivottu ja turvallinen kosketus laittaa liikkeelle korvaamattoman arvokkaita fysiologisia prosesseja. Aikuisina meidän on kuitenkin aina muistettava, että lapsi itse päättää siitä, milloin, miten ja kuka häntä saa koskettaa. 

10. Kannustus - Aito, oikea-aikainen ja vilpiltön kannustus vaikuttaa myönteisesti hermostomme tilaan. Päälleliimatun tuntuinen, epäaito ja liian mahtipontinen kannustus voi puolestaan lisätä hermostollista stressireaktiota.

11. Kauneuden huomaaminen - Kauneutta on kaikkialla ympärillämme: taivaan värjäämässä auringonlaskussa, aamun viimeisissä kastepisaroissa, satunnaisessa ystävällisessä eleessä. Kauneuden havaitseminen ja kunnioittavan ihastelun tilassa oleminen on yksi vahvimpia keinoja siirtyä hermostollisesti kohti turvallisuuden tunnetta.

12. Kehotietoisuus - Nyky-yhteiskunnassa on helppo unohtaa, miten kehollisia olentoja me ihmiset olemme. Me emme ole koneita emmekä toimi niiden tapaan. Sen sijaan elämme ja hengitämme kehossa, jota ohjaavat aivot ja hermosto ovat kehittyneet aivan toisenlaisiin elinolosuhteisiin. Yksi tärkeimpiä asioita, joita voimme lapsille opettaa, on ymmärrys upeiden aivojemme ja hermostomme toiminnasta.

13. Keskittymiskyky - Tietoa voi nykyisin hakea verkosta. Omaa keskittymiskykyään ei kuitenkaan voi ulkoistaa - se on tärkeintä pääomaa, jota lapsella on.

14. Kiitollisuus - Kiitollisuus ei ole yltiöpositiivista myönteisyysmantrojen toistelua. Se on tyytyväisyyttä asioihin, jotka usein jäävät huomaamatta, kun ne eivät aiheuta suurempia ongelmia. Se on hyvän kierteen ruokkimista aivoissamme, jotka evolutiivisesti ovat kehittyneet havaitsemaan asioita, jotka eivät ole hyvin. Se on pienien arkisten asioiden, tekojen ja tapahtumien huomaamista ja niistä iloitsemista.

15. Kodin turva - Kun maailman tuulet tuiskuttavat vasten kasvoja, on yksi paikka, johon voimme mennä - koti. Hermostolliselle turvallisuuden tunteelle rakentuu kaikki muu elämässämme.

16. Kokemukset - Jokainen kokemus, jonka lapsi saa, rakentaa lapsen kykyä kuvitella ja luoda. Kokemukset muovaavat epigenetiikan kautta sitä, miten geenimme toimivat ja millaisia ihmisiä meistä tulee. Mikään määrä tavaroita ei voi korvata asioita, joita lapset saavat kokea.

17. Käsillä tekeminen - Nikkaroiminen, askarteleminen, neulominen, piirtäminen, maalaaminen, kaikenlaiset käsityöt… Aivokuorestamme iso osa on varattu käsien hermoyhteyksille. Käsillä tekeminen hellii aivojamme tavalla, jonka rinnalla ruudun pyyhkiminen peukalolla kalpenee mennen tullen.

18. Leikki - Kun leikimme, olemme hermostollisessa sosiaalisen liittymisen tilassa. Kaikkien nisäkkäiden poikaset leikkivät, ja leikin kautta ne harjoittelevat lajille tarpeellisia taitoja. Ihmislapsen kasvulle ja tasapainoiselle kehitykselle leikki on välttämätöntä. Yhteiskunnassa, jossa aikuisten maailma levittäytyy yhä nuorempien lapsuuteen, voimme antaa lapsillemme lahjan vaalimalla leikkiä.

19. Lepo - Autonominen hermostomme on kehittynyt vaihtelemaan toiminnan ja levon välillä. Stressi yksin ei ole ongelma, mutta siitä palautumisen puute on. Yksi tärkeimmistä lasta suojaavista asioista on, että aikuisina luomme edellytyksiä levolle. 

20. Lukeminen - Sanavaraston laajeneminen, kielellinen kehittyminen, matemaattisten taitojen vahvistuminen - lapselle lukemisen hyötyjä voisi luetella pitkän listan. Hermostomme näkökulmasta kirjan lukeminen on loistava tapa luoda tilaa rauhoittumiselle, levolle ja keholliselle yhteissäätelylle.

21. Luonnossa liikkuminen - Meidän ei tarvitse tietää tutkittuja minuuttimääriä sille, missä ajassa luonnossa liikkuminen lievittää stressiä, laskee verenpainetta ja hillitsee stressihormonien eritystä. Kun pääsemme viheralueelle tai veden äärelle, voimme havainnoida vaikutuksia itse.

22. Luovuus - Yksilöllinen, ainutkertainen luovuus, joka meissä jokaisessa asuu, on jotain mitä tekoälykään ei voi korvata. Erilaiset kokemukset ruokkivat lapsen luovuutta ja muovaavat lapsen aivoja. Aikuisina voimme osoittaa lapsille, että arvostamme luovuutta.

23. Lupa tehdä virheitä - Monelle meistä on tuttua, että virheen tehtyään tuntee kehollista tarvetta poistua paikalta tai jähmettyy, ehkä lamaantuukin paikoilleen. Tällaisella hetkellä jokaisen lapsen tulisi saada kokea, että hänet autetaan turvallisesti takaisin kohti sosiaalisen liittymisen tilaa.

24. Läsnäolon taito - Ainoa hetki, joka meillä on, on tämä hetki. Juuri tämä ainutlaatuinen hetki, tämä hengitys, jota emme enää koskaan kohtaa. Aivan pienet lapset ovat juuri tässä. Aikuisina me voimme harjoitella palaamaan tähän taitoon ja samalla suoda ympärillämme oleville lapsille mahdollisuuden säilyttää saman taidon. Hermostollinen turvallisuuden tunne ja tasapaino eivät ole olemassa samaan aikaan kiireen ja paineen kanssa.

25. Mielenrauha - On monia asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Ne voivat olla asioita ympäristössämme, toisissa ihmisissä tai vaikkapa jokin oire juuri nyt omassa kehossamme. Se, mihin voimme vaikuttaa, on oma reaktiomme. Hyväksyvän tietoisen läsnäolon eli mindfulnessin ytimessä on tämän taidon harjoittaminen.

26. Mielikuvitus - Emme koskaan kasva liian vanhoiksi saduille ja tarinoille. Läpi ihmiskunnan historian tarinoilla ja kertomuksilla on ollut keskeinen merkitys tietojen ja taitojen siirtymisessä seuraaville sukupolville. Mielikuvituksemme myötä voimme vaikuttaa myös hermostolliseen tilaamme harjoittelemalla asioita ja rauhoittamalla kehomieltämme mielikuvien avulla.

27. Musiikki - Musiikki on aivoillemme todellinen ihmeaine. Musiikkin kuunteleminen, laulaminen ja musiikin tekeminen aktivoi aivojamme kuin niissä olisi käynnissä ilotulitus. Vanhempina mukanamme kulkee jotain korvaamattoman arvokasta, jolla on potentiaali rauhoittaa levottoman lapsen hermostoa - oma äänemme. Vaikka emme kokisi itseämme laulajiksi, on oman vanhemman laulun kuulemisella lapsen stressihormonitasoja laskeva vaikutus.

28. Myötätunto - Me olemme yhtä kaiken meitä ympäröivän kanssa. Kun sinä tunnet kärsimystä, myös minä tunnen sitä. Myötätunto antaa voimaa muuttaa maailmaa ja ponnistella hyvien asioiden eteen.

29. Optimismi - On hetkiä, jolloin tuntuu liki mahdottomalta ajatella optimistisesti. Eikä haastavalta tuntuvia tunteita pidäkään ohittaa, myös ne on tunnettava. Samalla voimme pyrkiä tietoisesti vaalimaan myös sitä, että suuntaamme katsettamme ratkaisuihin.

30. Pihapelit - Pihapelit eivät ole vain pihapelejä, ne ovat aivojemme ja hermostomme näkökulmasta varsin voimallinen muovaaja. Jo tunnin reipas liikkuminen päivittäin lapsuudessa suojaa nuoruudessa mielenterveyden pulmilta. Liikkuva (tai liikkumaton) lapsuus muovaa aivojamme ja hermostoamme ratkaisevasti ja vaikutuksiltaan vuosi(kymment)en päähän.

31. Pitkäjänteisyys - Pirstaleinen digimaailma ylenkatsoo pitkäjänteisyyttä. Useimmilla tärkeillä asioilla elämässä on kuitenkin pitkä aikajänne. Aivomme tottuvat nopeasti tavoittelemaan kaikkein pikaisinta ratkaisua. Yhtä lailla voimme tukea lapsiamme vahvistamaan pitkäjänteisyyttä ruokkivia hermoverkkoja aivoissaan ja hermostossaan.

32. Omien rajojen kunnioittaminen - Yhteiskunnassamme arvostetaan jatkuvaa tekemistä ja moneen asiaan osallistumista. Harva meistä pysähtyy todella pohtimaan, missä kaikessa haluaa olla mukana - ja missä oikeasti on merkityksellistä olla mukana. Voimme opettaa lapsillemme olennaisen havaitsemisen ja tietoisen valitsemisen taitoa sekä keskustelemalla että omalla esimerkillämme.

33. Oppimisen ilo - Maailma muuttuu ehkä nopeammin kuin koskaan ennen. Jos voimme vaalia lapsissamme sitä oppimisen iloa, jota heissä pienenä on ollut, annamme eväitä navigoida itselle merkitykselliseen suuntaan muutosten keskellä.

34. Rutiinit - Maailmassa, jossa asiat tapahtuvat vauhdilla ja jossa yhä pienemmillä lapsilla on jatkuvasti muuttuvia tilanteita arjessa, on rutiineilla, tuttuudella ja turvallisuudella valtava merkitys hermostomme hyvinvoinnille.

35. Sinnikkyys - Kyky ottaa vauhtia ja yrittää uudelleen on taito, josta lapselle on korvaamaton hyöty. Sinnikkyys voi viedä siihen suuntaan elämässä, johon todella haluamme mennä.

36. Tietoiset valinnat - Jos haluamme omassa elämässämme kuskin paikalle, meidän on harjoiteltava tietoisten valintojen tekemistä. Meille kaikille on syntynyt kasvumme aikana erilaisia uskomuksia ja ajatuksia siitä, mikä on mahdollista ja mitä meidän pitäisi tehdä ja olla. Voimme aina pysähtyä pohtimaan, kuka oikeastaan puhuu, kun ajattelemme, teemme tai jätämme tekemättä jotain. Tämä voi olla pitkä prosessi ja edellyttää, että todella hidastamme päästäksemme syvemmälle siinä, keitä itse olemme. Tämän jälkeen voimme esimerkillämme opettaa samaa myös lapsillemme. Hermostomme tasapaino heijastuu tietoisiin valintoihin sen sijaan, että valitsisimme vain selviytymisestä käsin.

37. Toivo - Yhdessä selviämme tästäkin.

38. Uteliaisuus - Kiinnostus, innostus ja utelias kysyminen vievät meitä eteenpäin elämässämme. Ihaile ja vaali lapsen halua kysyä, ihmetellä ja pohtia. Meillä aikuisilla ei tarvitse olla valmiita vastauksia kaikkeen. Voimme myös vastata lapselle kysyen, mitä hän itse tietää.

39. Yhdessä syöminen - Yhteisillä aterioilla on suurempi merkitys kuin ehkä ajattelemme. Kun luomme päivittäin yhteisiä, rauhallisia ruokailuhetkiä, tuemme myös ruuansulatuksesta ja aineenvaihdunnasta vastaavan lepohermostomme eli parasympaattisen hermostomme toimintaa.

Jos lapsemme ja nuoremme saavat mukaansa näitä lahjoja, voimme ehkä huomata, ettemme tarvitse niin paljon tavaroita.

+ 1 Ja jos minulta kysyt, miten näitä aineettomia asioita vahvistetaan, on vastaukseni lasten ja nuorten joogaopettajana toki selvä. Oman ratkaisuni olen koonnut Perhejoogakortteihin, joihin voit tutustua täällä.

---

Anne Slåen​, lasten ja nuorten joogan opettajakouluttaja,
​Perhejoogan perustaja

​Kirjoittaja on traumasovelletun joogan opettaja (TAY-300, E-RYT200, RYT500, RCYT) ja Mindfulness-ohjaaja CFM.

​Akateemiselta koulutukseltaan Anne on oikeustieteen maisteri sekä luokanopettajaopiskelija (kasvatuspsykologia ja terveystieto).

---